Viitaten Sirpa Liskin kirjoitukseen Keski-Uusimaa lehdessä 28.11.2014. Sirpa Liski ihmetteli suuresti Keravan vaikuttajien tekemää päätöstä päivystyksen siirrosta klo 16 jälkeen Vantaan terveyskeskuspäivystyksen yhteyteen. Pyrin edelleen selventämään asiaa. Alkuperäinen kirjoitukseni on Keski-Uusimaa lehdessä 23.11.2014. Sen voi myös lukaista uudelleen omilta kotisivuiltani.
Liski kirjoittaa, että kynnys lähteä Peijakseen nousee. Jarmo Kantosen väitöskirjan ”Terveyskeskuspäivystyksen ABCDE-triagen ja kehittämistoimenpiteiden vaikutukset potilasvirtoihin, 2014” mukaan (s.72) etäisyyden kasvattaminen terveyskeskuspäivystykseen alle 20 kilometrin matkalla ei aiheuttanut tutkimuksessa käytetyin menetelmin havaittavia merkittäväksi tulkittavia muutoksia lääkärissäkäynteihin ainakaan suuressa taajamassa.
Liski kirjoittaa, että nykyäänkin on jo käytössä triage-luokitus. Niin on, mutta vuodenvaihteen jälkeen kiireetöntä hoitoa vaativat potilaat ohjataan päiväpalveluihin. Esimerkkinä Liski käyttää korvakipuista lasta, jota vanhempi päiväkotipäivän jälkeen käy näyttämässä lääkärille. Hoidon aloituksessa on tärkeintä korvakivun hoito. (Ks. Käypä hoito.fi /korvatulehdus lapsilla). Triage- ohjeen mukaan päivystykseen lähdetään, jos kipulääke ei ensihoitona auta. Jos kipulääke auttaa, niin lääkärin vastaanotolle hakeudutaan päiväaikaan. Liski kirjoittaa esimerkkinä myös, että kuumeinen ja kipuileva odottaa junaa asemalla. Kuten jo 23.11. kirjoitin, päivystyksellistä hoitoa vaativa keravalainen ei pääsääntöisesti kykene käyttämään julkisia liikennevälineitä. Päivystysvaivat ovat usein sellaisia, että ihminen hakeutuu hoitoon kuljetettuna autolla. Liski kysyy maksaako yhteiskunta satoja takseja menopeleiksi? Saamani tiedon mukaan keravalaisia päivystyksen käyttäjiä on nyt 18/ilta ja heistä puolet tarvitsee päivystyksellistä hoitoa. Vastaus on, että kyllä maksaa. Matkakorvaukset olivat v. 2007 2% kaikista julkisen terveydenhuollon menoista. Hylkäysprosentista en valitettavasti onnistunut saamaan tietoa.
Liskin mainitsemaan odotusaikaan vastasin jo alkuperäisessä kirjoituksessani, kerrataan sitä nyt vielä: vuodenvaihteen jälkeen päivystykseen hakeutujista kiireettömät potilaat ohjataan päiväpalveluihin tarkoituksenmukaisempaan hoitoon. Tämän hetkisen arvion mukaan heitä on Vantaan tk päivystyksen potilaista n. 30%. Liskin mainitsemat ”vähemmän kipeät” henkilöt ruuhkauttavat päivystykset ja silloin kiireellistä hoitoa vaativa potilas voi jäädä huomioimatta. On päivänselvää, että esim. pitkittynyt kuumeilu, pitkittynyt selkäkipu jne. täytyy tutkia ja hoitaa, mutta näiden potilaiden paikka ei ole päivystys. Hoidon tarpeen arviota on kehitetty ja potilas saa epäselvissä tilanteissa päivystykseen hakeutuessaan ohjeita ja neuvoja itsensä, vaivansa ja oireidensa hoitamiseksi. Tavoitteena lienee, että potilas ei koe tulleensa ”kylmästi käännytetyksi”, kuten Liski kirjoittaa vaan, että hän ymmärtää päivystyksen merkityksen ja tietää, että päiväpalveluissa hänen vaivaansa perehdytään ja saa siellä asianmukaisemman hoidon. Usein päiväpalveluihin ohjattu henkilö on jopa tyytyväinen, kun vaiva ei olekaan akuutti tai varsinkaan henkeä uhkaava ja hän tietää tulevansa paremmin hoidetuksi kiireettömällä ajalla päivällä.
Liski mainitsee päivystyksessä olevat ”räkätautiset”. Nuhakuumeinen henkilö, ilman muita oireita, ei hyödy lääkärin arviosta. Viruksen aiheuttamaan sairauden oireita helpottaa oireenmukainen hoito esim. lämmin juoma, ei antibiootti. Nuhakuumeinen potilas, ilman muita oireita, ei kuulu päivystykseen. Uusi päivystysasetus vaatii järjestämään laboratorio ja röntgen palvelut, jos päivystystä järjestetään. Sen vuoksi päivystyksen siirto tehdään, eikä pika-crp-mittaus riitä korvaamaan muuta tukipalvelua.
Ilta-ja viikonloppupäivystysen siirto ei säästä mitään. Keravalla henkilökuntaa ei irtisanota vaan heidät siirretään päiväpalveluihin. Henkilökunnan lisäyksellä on tarkoitus parantaa päiväpalvelua niin, että akuutti-ja tavanomaista vastaanottoa on enemmän tarjolla, kuten kirjoitin jo aiemmin. Muutama päivä sitten poliittiset ryhmät sopivat, että klo 16-18 Keravalla järjestetään iltavastaanottoa. Tämä maksaa lisää n. 80 000€ vuodessa, koska resurssia ei haluta ottaa päiväpalveluista. Tarkemmasta iltavastaanoton järjestämisestä päättää sosiaali-ja terveyslautakunta.
Sirpa Liski kirjoittaa, että tulevaisuudessa vanhukset, lapsiperheet, opiskelijat ja muut heikoimmin ansaitsevat istuvat jonottamassa Peijaksessa. Tähän Liskin tekemään johtopäätökseen en usko. Terveydenhuollossa tavoitteena on, että ihminen saa tarkoituksenmukaisen hoidon oikeaan aikaan oikeassa paikassa riippumatta hänen taloudellisesta tilanteestaan. Tämä siirto ei missään tapauksessa edistä eriarvoisuutta, vaan tavoitteena on parempi hoito.
