Suomen hallituksen mukaan kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa.
Alkuvuodesta 2012 toteutetaan laaja alueellinen kuulemiskierros. Näiden kuntien kanssa käytävien keskustelujen ja kuulemisten sekä tilaisuuksista saatavien kuntien näkemysten perusteella valmistellaan hallituksen esitys eduskunnalle puitelain korvaavaksi rakennelaiksi, joka annetaan eduskunnalle syksyllä 2012. Tavoitteena on, että rakennelaki tulisi voimaan vuoden 2013 alusta ja uutta kuntarakennetta koskevat ratkaisut olisi tehty vuoden 2014 loppuun mennessä.
Helsingin seudun metropolialue tarvitsee selkeän ja demokraattisen kaksitasoisen päätöksentekojärjestelmän nykyisten kuntayhtymien sijaan. Miljoonan asukkaan alueella on asioita, esimerkiksi yleistasoinen kaavoitus, asuntopolitiikka, joukkoliikenne ja erikoissairaanhoito, jotka pitäisi päättää yhteisesti. Vastaavasti on asioita, joissa päätökset kannattaa tehdä mahdollisimman lähellä asukkaita. Molemmille tasoille on annettava todellista päätös- ja budjettivaltaa ja molemmat tasot on valittava suorilla vaaleilla.
Hallituksen esittämä kuntaliitos ei ratkaise pääkaupunkiseudun ongelmia, sillä siitä on unohdettu kokonaan lähidemokratian ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Ihmisten huoliin palveluista ja demokratiasta sekä paikallisidentiteetin säilymisestä on pystyttävä vastaamaan.
Helsingin seudulla kilpailu hyvistä veronmaksajista johtaa alueiden eriarvoistumiseen eikä yhteisistä asioista pystytä tekemään päätöksiä. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen ja ekologisesti kestävän yhdyskuntarakenteen luominen edellyttävät yhteistä päätöksentekoa.
Hallituksen kuntauudistus perustuu suuriin, vahvoihin peruskuntiin. Mielestäni paras tapa edetä on säilyttää nykyiset kunnat ja perustaa yhteinen seutuvaltuusto. Kaksiportaisuus on nykyisin jo olemassa erilaisissa kuntayhtymissä ja yhteistyöelimissä, ne vain ovat äärettömän tehottomia eikä kokonaisuutta tarkastella riittävästi. Tällä tavalla saataisiin vain yksi seudullinen elin, joka on valittu demokraattisesti vaaleilla ja joka keskitetysti päättää kuntien yhteisistä asioista.
