Keravan kaupunginjohtajan valinta oli demokratian voitto. Kaikille Petri Härkösen valinta ei ollut yllätys. Siihen riittävän moni jaksoi uskoa. Niinpä päättäjät ryhdistäytyivät, ottivat ohjat omiin käsiinsä ja tekivät hyvän valinnan. Ratkaisussa myös kanavoitui ulos tyytymättömyys nykyiseen päätöksenteon ilmapiiriin.
Valitsijat tahtoivat varmistaa, kuka tällaisessa tilanteessa on jämerin johtaja jatkamaan Keravan menestystarinaa, kuten hakuilmoituksessakin lennokkaasti maalailtiin.
Tarinat ryhmäkurin murtumisesta ovat ylidramatisoituja. Keravalaisessa kunnallispolitiikassa ryhmäkuria ei ole noudatettu enää mies- saatikka naismuistiin. Toki ryhmät ovat olleet usein yksimielisiä, mutteivät aina eivätkä ruoskan alla.
Mikään suuri salaisuus ei ole ollut nykyisen päätöksenteon huonohko ilmapiiri. Valmistelu ei ole ollut yhtä keskustelevaa kuin aikaisemmin ja moni on kokenut johtamisotteen muuttuneen ilmoitusluontoisempaan suuntaan. Kunnallispolitiikka on kuitenkin mitä suurimmassa määrin tiimityötä.
Kaupunginjohtajavaalissa demariryhmä meni kahtia. Lopulta ryhmästä vain puolet oli loppusuoralla löydetyn oman ehdokkaan takana. Alun alkaenkaan eivät kaikki demarit ymmärtäneet tätä toivottomaksi päätynyttä yritystä. Kaksijakoisuus on häirinnyt ryhmän yhtenäisyyttä jo vuosia.
Eivätkä kokoomusryhmänkään haavoihin tämän valtuustokauden alussa levitetyt laastarit ole oirehtimatta. Jo varhemmin ryhmän syvistä riveistä on esitetty muiden valtuustoryhmien suuntaan avunpyyntöjä johtamisongelmien ratkaisuihin, koska heiltä sitä voimaa ei löydy.
Nyt sitä sitten tuli. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan ja kokoomusryhmän ilmoitusluontoisesti esittämä ehdokas ei kelvannut. Muiden ryhmien valtuutetut halusivat päättää kaupunginjohtajasta itse.
Petri Härkönen sai ääniä ilmeisesti kaikilta ryhmiltä. Äänistä yli puolet tuli demareilta ja vihreiltä. Vasemmistoliiton ryhmä oli eheänä samaa mieltä. Sekään ei ole yllätys. Edellisen pestinsä päättymisvaiheessa Petri Härkönen paljasti, että oli keskustellut kulissien takana monista silloisista hoidossaan olleista hankkeista silloisen vasemmiston vahvan vaikuttajan Heikki Komokallion kanssa. Hän tavallaan esitestasi ajatuksiaan Heikillä, jolla oli näkemystä ja tietoa. Tällainen yhteistyö muistetaan.
Tasaväkisessä vaalissa yksikin ääni oli tärkeä. Kristillisten ja perussuomalaisten ääni kuuluu joskus turhankin paljon eri kokouksissa. Heitä ei aina oteta vakavasti. Nyt tuli kuittia. Kaupunginjohtajavaalissa heidän äänensä Härköselle olivat hunajata.
Pyykkiä pestään, mutta näillä mennään. On hyvä muistaa, että Petri Härkönen on kaikkien kaupunginjohtaja ja tulossa tuoreine tuulineen tärkeimmän oppi-isänsä Rolf Paqvalinin luovuttamaan työhuoneeseen.
Veikko T. Valkonen
keravalainen tiedotuspäällikkö ja entinen päättäjä (vihr.)
Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 28.6.2010.
