Aloitin jälleen ratsastusharrastuksen. Kerran viikossa tunti tehokasta liikuntaa. Löytyi jälleen muutama lihas, joita en muistanut olevankaan. Olen kipeä joka paikasta ja joka puolelta. Ratsastuksesta tietämättömät saattavat kuvitella harrastuksen olevan helppoa, ratsastaja istuu ja hevonen juoksee. Asia ei ole niin. Ratsastuksessa hevosen selässä istuva ratsastaja hallitsee hevosta ns. apuja käyttämällä eli painollaan, jaloillaan, käsillään ja mahdollisesti myös äänellään. Minulle on kerrottu, että esim. laukkaaminen vastaa ratsastajan energian kulutuksessa kunnon aerobic tuntia. Eilen tuli myös laukattua ja nyt sen tuntee.
Minulle tärkeää ratsastuksessa on oman pelon voittaminen ja täydellinen keskittyminen ratsastamiseen. On aika pelottavaa istua korkean hevosen selässä ja hallita monta sataa kiloa painavaa eläintä. Pudonnutkin olen monta kertaa. Ratsastuksessa voi aina kehittyä paremmaksi. Neljä vuotta harrastettuani olen vielä täysin aloittelija.
Hevonen on arka eläin, joka saattaa säikähtää äkkinäisiä tilanteita ja asioita. Toivonkin teidän, jotka kohtaatte ratsukkoja, käyttäyvän rauhallisesti ja esim. autolla ohittamaan ratsukko hitaasti ja mahdollisimman kaukaa.
Liikunnan parissa voi tehdä muutakin mukavaa. Taidan mennä huomenna vesijuoksemaan. Lauantaina latinotanssi?
Kuvassa ruuna Mr. Green
-Sari Pesu
