Saimaan saaressa pikkuinen torppa

Olen syntynyt vuonna 1947 Puumalassa, Saimaan saaressa, pienen mökin kammarissa asuneen perheen esikoiseksi.  Sittemmin sain vielä neljä pikkuveljeä.

Isäni Hannes Summanen (1909-1960) oli metsätyömies, mutta etenkin kesäisin hän teki myös rengin töitä maataloilla. Sotavuodet hän tietenkin oli sodassa.

Äitini Elsa o.s. Tarhonen (1917-2001)oli metsätyömiehen vaimo, vuodesta 1960 alkaen metsätyömiehen leski ja samalla viiden alaikäisen lapsen yksinhuoltaja. Kunnan jauhosäkkiä syötiin monta vuotta.

Kansakouluun menimme lapsiporukassa veneellä naapurisaareen, Lintusaloon, Juha Vainion laulussaan kuvaamaan Nestori Miikkulaisen saareen. Soutuvuorot ja peränpitovuorot jaettiin tasapuolisesti.

Oppikouluun ei minulla tuolloin ollut mitään käytännön mahdollisuuksia, vaikka haluja olisi ollutkin. Käytyäni kansakoulun ja kansalaiskoulun sekä päästyäni ripille lähdin maailmalle.

Pääkaupunkiseudulle piikomaan

Vuonna 1963 lähdin ensin Järvenpäähän kotiapulaiseksi, sittemmin muutaman mutkan jälkeen muutin Helsinkiin. Siellä hankkiuduin melkein heti iltaoppikouluun. Koulun ohella olin töissä kotiapulaisena, myyjänä, juoksutyttönä tai toimistoapulaisena eri firmoissa.

Kun pääsin ylioppilaaksi, hain vuonna 1972 Helsingin yliopistoon historian, kirjallisuuden, suomen kielen ynnä muiden aineiden opiskelijaksi. Opiskelua kesti 10 vuotta, sillä olin intohimoinen opiskelija ja innostuin yhä uusista aineista ja olin tietenkin koko ajan samalla töissä muun muassa kaupoissa. Vuonna 1977 aloitin opettajanurani Helsingin työväenopistossa, mutta opettajuudesta alkoi tulla päätyöni vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Kouvolaan vuonna 1985, kunnallispolitiikkaan 1993

Muutin mieheni Hannu Sorvalin työn mukana Kouvolaan 1985. Tuolloin meillä oli jo kaksi lasta, kaksi syntyi täällä Kouvolassa. Minulla ei ollut Kouvolassa mitään eikä ketään, mutta lasten kanssa tutustui helposti.

Kun aloin saada lapsia hieman jaloilleen, menin Kouvolan kansalaisopistoon tarjoilemaan sinne kurssejani. Aloitin aluksi yhtenä iltana yhdellä kurssilla, sitten kahdella, sitten olinkin jo kahtena iltana liikkeellä ja niin edelleen. Näin aloin päästä sisälle Kouvolaan ja tutuksi kouvolalaisten kanssa.

Vuonna 1991 minut valittiin Kouvolan kansalaisopiston päätoimiseksi opettajaksi ja tässä virassa toimin vuoteen 2011, jonka jälkeen olen jatkanut tuntiopettajana. 

Lama ravisteli myös Kouvolaa 1990-luvun alussa. Yksi lapsistamme on melko vaikeasti vammainen ja niinpä huolestuin erityisesti hänen tulevaisuudestaan ja aloin kirjoitella lehtien yleisönosastoihin. Useampikin puolue pyysi minua kunnallisvaaliehdokkaaksi, mutta viehätyin vihreiden Kalle Könkkölän rohkeasta esiintymisestä vammaisasioiden ajajana. Niinpä liityin vihreisiin.

Tällä hetkellä koen olevani ikivihreä. Olen kuulunut puolueeseen 1990-luvun alusta alkaen, mutta oikeastaan koen olevani vihreä jo ainakin kolmannessa sukupolvessa. Sekä äitini että mummoni ovat säästäneet kaikessa mahdollisessa, kierrättäneet ja kompostoineet sekä tietenkin kävelleet, hiihtäneet ja soutaneet kaikki matkansa.

Kulttuuri pitää paikkakunnan vireänä

Olen koko kunnallispolitiikkakauteni ajan ollut erityisen kiinnostunut vammaisten asioista ja kulttuuriasioista. Kulttuuriteoksi koen esimerkiksi sen valtavan urakan minkä tein hotelli-ravintola Kymenhovin puolustamiseksi sekä vastaavan työmäärän Kouvolan käännöstieteen laitoksen säilyttämiseksi Kouvolassa. Myös Kouvolan Dekkaripäivät alkaen vuodesta 1996, rautatieseminaarit (12 kpl) sekä kaikkien näiden lomaan liitetyt kirjoituskilpailut ja kirjojen julkaisemiset ovat kehittelemiäni kulttuurihankkeita.

Kansalaisopiston opettajana koen, että ihminen tarvitsee muutakin kuin jokapäiväisen leivän. Ihminen tarvitsee ensinnäkin tunteen siitä, että hän kuuluu johonkin yhteisöön, kotiin, työpaikkaan, naapurustoon, harrastuspiiriin. Jossain pitää jokaisen saada vaihtaa ajatuksia.

Niinpä olen edelleen sitä mieltä, että kulttuuritarjontaa pitää lisätä eikä suinkaan vähentää. Ihmisille pitää edelleen tarjota matalan kynnyksen paikkoja, joissa nämä voivat tavata toisiaan ja tehdä juuri sitä mitä ovat aina halunneet tehdä ja samalla sitoutua ja kotoutua tähän kaupunkiin. Näitä paikkoja pitää löytyä esimerkiksi työttömille, eläkkeelle jääville sekä nykyajan muuttajille kuten esimerkiksi maahanmuuttajille.

Paikalliset ammattitaiteilijat lisäävät pelkällä olemassaolollaan paikkakunnan henkistä pääomaa ja he tarjoavat töillään tasoa, jota kohden harrastajat voivat ponnistella. Lisäksi paikalliset ammattitaiteilijat ovat erinomaisia harrastajaryhmien vetäjiä. Harrastajaryhmä puolestaan tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden toteuttaa itseään ja samalla se kasvattaa yleisöä ammattilaisten töille.

Lehtikirjoittajana Kouvolassa vuodesta 1986

Olin jo 1970-luvulla Helsingissä aloittanut kulttuurijuttujen lähettämisen eri lehtiin. Muutettuani Kouvolaan ryhdyin pommittamaan jutuillani täkäläisiä lehtiä. Ensisijaisesti olisin tietenkin halunnut päästä Kouvolan Sanomien avustajaksi, mutta heillä ei missään vaiheessa ole ollut tällaiseen tarvetta. Yleisönosastokirjoittajana olen kuitenkin kunnostautunut myös Kouvolan Sanomissa.

Niinpä käännyin kulttuurijuttujeni kanssa PK:n ja Seiskan puoleen. Seiskan kanssa pääsinkin pian sellaiseen sopimukseen, että lähetän mitä lähetän ja he julkaisevat sitä mukaa kuin lehteen mahtuu. Sittemmin minulla oli pitkälti yli 20 vuotta vakituinen Kulttuuripalat-palsta Seiskassa. Tämä tarkoitti sitä, että toimitin viikoittain jokaiseen numeroon sivun verran kirjoituksia ja kuvia.

Lehtikirjoittajan ura jatkuu nykyisessä Vartissa, tosin jonkin verran aikaisempaa pienimuotoisempana.

Eduskuntavaaliehdokkaana 2011

Olen nyt kolmatta kertaa vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Olen valinnut vaalitunnuslauseekseni itseäni kuvaavat sana:

Rohkeutta, sitkeyttä, kokemusta, näkemystä

Vaikka minut on kasvatettu vaatimattomaksi, koen että edellä mainitut sanat ovat totta. Ne kuvaavat minua ja niiden mukaisesti aion toimia, jos minut eduskuntaan valitaan. Niiden mukaisesti aion toimia, kävi miten kävi.

Näitä ominaisuuksiani aion käyttää suhteiden luomiseen sellaisten tahojen kanssa, jotka voivat edesauttaa pyrkimyksiäni:

1. Yksi pyrkimyksistäni on tehdä Kouvolaa tunnetuksi ja mahdollistaa se, että täällä jatkossakin voi elää, että täällä on tarpeellisia palveluita. Kouvolan tunnetuksi tekemistä olen harrastanut jo vähintäänkin 15 vuotta järjestämällä yhteistyössä lähinnä kirjaston kanssa muun muassa valtakunnallisia Kouvolan Dekkaripäiviä oheistapahtumineen ja hieman lyhyemmän aikaa Kouvolan rautatieseminaareja. Luotan siihen että kun ihminen tulee tällaisiin tapahtumiin ja hänelle jää myönteinen muistijälki Kouvolasta, hänen on helpompi tulla tänne myöhemmin muussakin tarkoituksessa. Koska olen pystynyt puuhaamaan esimerkiksi edellä mainittuja tapahtumia muun työn ohella, uskon kansanedustajana voivani toimia samaan suuntaan täysipäiväisesti.
2. Itse kansanedustajan työssä tulen ajamaan hyvin pitkälti vihreiden puolueohjelman hyviksi kokemiani asioita kuten esimerkiksi

-uuuusiutuvan energian käyttöönoton jatkuvaa lisäämistä

-ilmastoa säästävien liikennemuotojen kehittämistä

-ihmisiä työhön kannustavien lakien ja sosiaaliturvasäädösten kehittämistä, kaikille nuorille opiskelu- ja työpaikka, ikäihmisiä varten vanhuspalvelulaki

-julkisten peruspalvelujen rahoituksen turvaamista

-perusturvan käyttöönottoa

-erilaisuuden hyväksymistä

-tuloerojen kaventamista

-kulttuuripavelujen arvostamista ja mieltämistä ihmisen peruspalveluiksi ja samalla paikkakunnan erinomaisiksi markkinointikeinoiksi.