Nuotiolla työttömien ja pakolaisten kanssa

The Road. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Salminen. Jokiteatterin esitys Myllykosken Koivusaaressa 6.8.2014 klo 23.00.

Myllykosken Koivusaaren katsomon keskiosaan oli Jokiteatterin The Road esityksessä viritetty valtava kangas, jolle esityksessä heijastettiin sekä kuvia että tekstejä. Kankaan etuosaan katsomon penkeille oli viritetty runsaasti erivärisiä valoja, joten paikka säteili pimeässä yössä ikään kuin alttari, pimeässä valot pääsivät hyvin oikeuksiinsa.

Penkkien edessä maassa oli kolme nuotiotynnyriä, muutama tuoli, pulloja, vaatteita ja muuta tavaraa. Siinä näyttelijät istuivat, seisoivat ja liikkuivat. Paikka oli ikään kuin jonkinlainen sillanalus tai kaatopaikan lähistö, jossa laitapuolen kulkijat pitävät majaansa. Katsojat istuivat ringissä näyttämön ympärillä.

Itse tarina kertoi ainakin Myllykosken paperitehtaasta, sieltä irtisanotuista ja näiden nykyisestä elämästä. Tarina kertoi myös eri maiden sodista, pakolaisista, evakkomatkoista sekä isästä ja tämän kahdesta pojasta. Toinen pojista kuljetti isää narun päässä, isällä oli kaulapanta. Muilla näyttelijöillä oli useita eri rooleja. Lisäksi tekstissä oli runsaasti pohdintaa ihmisen elämästä, ihmisen valinnoista, tiestä, uskonnosta.

Tekstin rakenne oli jollain tavalla mosaiikkimainen. Irralliset kohtaukset eivät suoranaisesti vieneet tarinaa eteenpäin vaan katsoja joutui rakentamaan sitä päässään. Katsoja sai välähdyksiä sieltä ja täältä ja loi kaikesta näkemästään ja kuulemastaan omaa tarinaansa ja tulkintaansa. Musiikkijaksot nostivat esityksen aina uudelle tasolle ja tavallaan sitoivat nähtyä ja kuultua yhteen.

Lähimmäksi tarina tuli aina silloin, kun esitettiin kohtaus tai monologi, jonkun ihmisen elämästä. Vieraammiksi jäivät filosofiset pohdiskelut ja ajoittainen luentomaisuus. Esityksen asiat tulivat paremmin läpi silloin, kun katsoja sai ne itse oivaltaa. The Road on tärkeä näytelmä ja tärkeä esitys. Vaikka se sopi erinomaisesti Koivusaaren ja Kymijoen maisemiin, sille toivoisi jatkoelämää muuallakin.

Näyttelijäkaarti oli tasaisen vahva. Parhaiten jäi mieleeni Aulis Forssell panta kaulassa kuljetettavana isänä ja hersyvästi naurava elämäntarinaansa kirjoittava mummo. Myös Lotta Savolaisen monet roolit nousivat ilmeikkäinä esille. Koko esitys moninaisine valoineen ja efekteineen tarjosi niin paljon, että yhdellä katsomisella kaikkia sen vihjeitä ei millään pystynyt sulattamaan. Tuskin se ketään jätti kylmäksi.

Ritva Sorvali