Laulut siivittivät Topi Sorsakosken elämäntarinaa

Marianne Tikkanen, Kaksi kitaraa – Topi Sorsakosken tie Ähtäristä tähtiin.  Ohjaus Tytti Rintanen. Orkesteri The Secrets. Musiikin sovitus Sami Viitalo. Kantaesitys Korvenkylän kesäteatterissa pe 27.6.2014.

Korvenkylän tämän kesän musiikkipainotteinen esitys sisältää yli 20 laulua, tanssikohtauksia, kohtauksia Topi Sorsakosken lapsuuden perheestä, yksinäisestä vaelluksesta maailmalla sekä tietenkin hänen yhtyeensä keikkamatkoista. Näyttämöllä heiluu enimmillään yli 30 henkilöä, monilla näyttelijöillä on lisäksi monta roolia. Kaiken kaikkiaan esityksessä lienee noin 60 roolia.

Parasta esityksessä olivat laulut. Laulajiksi oli löydetty paikallisia kultakurkkuja kuten Simo ja Sami Viitalo, Aino Niemi, Jenni Roslakka, Kyösti Vuorela, Anne Nurmela ja monia muita. Lisäksi monet laulut usein muuttuivat ainakin joiltain osin myös yhteislauluiksi, joten varmaan lähes kaikki näyttelijät lauloivat mukana monissa kohtauksissa.

Mieleeni jäivät myös muutamat hyvät yhteistanssikohtaukset. Esimerkiksi esityksen alkupuolella oli todella railakas ”Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun” laulu- ja tanssikohtaus, jossa varmaan kaikki näyttelijät pääsivät panemaan parastaan sekä tanssin että laulun suhteen. Näitä yhteistansseja tanssittiin esityksessä eri muodostelmissa pitkin matkaa.

Esityksessä oli myös muutama hyvä pariskunnan välienmittelö sekä näyteltynä että laulettuna. Jo Topi Sorsakosken vanhemmat ottivat yhteen, kun musiikki vei isän lapsilta ja miehen vaimolta. Topi Sorsakoski itse ei ilmeisesti uskaltanut keneenkään sitoutuakaan, mutta naapurin Eevan kanssa setvitään välejä kuitenkin laulamalla.

Koko iso poppoo on täysillä mukana esityksessä, kun Korvenkylässä aina. Monet ovat sitoutuneet kesän esityksiin jo vuosia, mutta aina on uusiakin. Yhtenä uutena kasvona nousi esiin Remu Aaltosta notkeasti esittänyt Markku Pakkanen. Hän myös taipui yllättävän monentyyppisiin tansseihin ja kun vielä stadin slangi sujui ja lontoolaistakin suoltui, hyvä kokonaispanos. Ja kun vielä sääkin suosi.    

Ritva Sorvali