Potilas avuksi hoitoalan aikapulaan

Luin uudelleen Irja Jäppisen hoitoalaa käsittelevän kolumnin ”Lakisääteisellä tauolla” KS 27.2.2014. Kolumnin mukaan hoitajat saattavat viihtyä taukohuoneissa mieluusti muulloinkin kuin lakisääteisillä tauoilla, ja tietokone näyttää nielaisevan valtaosan lopusta työajasta. Tältä ala näyttää ulospäin.

Viimeisimmät omat kokemukseni hoitoalasta osuvat noin 10 vuoden takaisiin käynteihin Puumalan terveyskeskuksessa äitiäni katsomassa. Puumalassa hoitajien lasikoppi oli muistaakseni tuolloin keskellä aulaa ja aina siellä hoitajia oli ja ainakin osa heitä jo tuolloin tietokoneellaan. Kun äiti nukahti, menin koppiin ja katsoimme yhdessä äidin potilastietoja, hänen lääkityksensä muuttumista, hänen kaatuilujaan ja muita oireitaan. Pienessä kunnassa hoitajat tunsivat potilaansa sekä näiden omaisetkin pitkältä ajalta, joten puhuttavaa riitti.

Ratamon esittelyjen yhteydessä on puhuttu muun muassa netin kautta tehtävästä ajanvarauksesta. Tuolloin potilas aikaa varatessaan kuvaa tietenkin oireitaan, mistä koskee, miten usein, onko aikaisemmin tuntunut, mitä lääkkeitä on aikaisemmin saanut, miten kauan vaiva on vaivannut ja niin poispäin. Tähän on tiettävästi tulossa lomake, jonka potilas aikaa varatessaan täyttää ja jonka tiedot henkilökunta voi siirtää omiin potilastiedostoihinsa. Tuolloin henkilökunnan aika tältä osin säästyy varsinaiseen hoitotyöhön.

Jälkeenpäin olen ajatellut, että kun hoitajat kirjaavat potilaan oireita ja lääkitystä, he tekevät sen hoitonäkökulmasta. Kun potilas joko itse tai yhdessä omaisensa kanssa tekee potilaskertomusta, siihen saattaa tulla paremmin näkyviin potilaan näkökulma, miltä hänestä mikäkin tuntuu tai on tuntunut, mitä hän toivoisi. Tämän potilaan näkökulman yhä laajempi esille nostaminen saattaa ajan oloon vaikuttaa myös hoitokäytäntöihin. Sen lisäksi että hoitajien tietokoneella vietetty aika lyhenee, vuoropuhelu potilaan ja hoitajan välillä saattaa syventyä.

Ritva Sorvali

Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Kouvola