Neuvostonainen etsii paikkaansa nykyajassa

Zinaida Lindén, Monta maata sitten.

Zinaida Lindén kuvaa sotien jälkeiseen Neuvostoliittoon syntyneen Galinan elämää. Tytön vanhemmat ovat sisäistäneet Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelmat ja työnsankaruuden. He ovat lähes aina töissä ja tuovat töitä myös kotiin. Ainoa lapsi eli Galina saa pärjätä niin kuin parhaaksi näkee. Vanhempien mielestä olisi kuitenkin hyvä pärjätä etenkin koulussa.

Vaikka ollaan kaikki tovereita, luokkaero paremmin koulutettujen ja ikään kuin alempien välillä on säilynyt. Röyhkeimmät ovat vallanneet parhaat paikat. Näin käy etenkin 1990-luvun vaihteessa perestroikan aikana ja sen jälkeen. Valtion omaisuus menee uusjakoon, josta ei riitä kaikille.

Lindén kuvaa nuoren ja keski-ikäistyvän neuvostonaisen tuntemuksia eri tilanteissa. Vaikka neuvostoaikana puhuttiin tasa-arvosta, patriarkaalisuus ei ole mihinkään kadonnut, vaan nostaa voimakkaasti päätään etenkin Neuvostoliiton kaaduttua. Naiset saavat etsiä taas paikkaansa hellan äärestä eivätkä mummit ole sieltä mihinkään siirtyneetkään. Eivät etenkään kehtojen ja neulomusten ääreltä.

Kiinnostavinta kirjassa oli juuri neuvostoaika ja Galinan lapsuus ja nuoruus. Vaellus diplomaatin rouvana pitkin maailmaan jäi irrallisemmaksi, siitä on vain hajanaisia välähdyksiä sieltä täältä.

Ritva Sorvali