Venäjän keisarinnan ajatuksissa

Laila Hirvisaari, Me, Keisarinna. Otava 2013.

Kirjailija Laila Hirvisaari sukeltaa kirjassaan Me, Keisarinna Venäjän 1700-luvun hallitsijan keisarinna Katariina Suuren nahkoihin ja tuntee tämän tuntemuksia ja ajattelee tämän ajatuksia. Keisarinna joutuu pitämään yhteyttä melkoiseen määrään aikansa ihmisiä, valtion virkamiehiin, kirkon edustajiin, sukulaisiinsa ja erilaisiin vallan kärkkyjiin. Kirjassa kuvataan satoja ihmisiä.

Kun erilaisia juhlia järjestetään, niihin saattaa tulla vieraita pitkin Eurooppaa, sillä tuon ajan kuninkaalliset olivat yleensä sukua toisilleen ja kävivät ainakin toistensa häissä. Niinpä kirjassa vilahtelevat eri maiden johtajat joukkioineen. Lasten syntymät ja myös kuolemat kerrotaan, samoin erilaiset taudit kuten rutto ja Venäjän tuolloin käymät sodat. Keisarinnan suosikit pyörivät hovissa muiden joukossa.

Osittain kirja etenee kronologisesti, mutta myös hypähdellen ajasta toiseen. Keisarinna jatkaa ensimmäisessä osassa aloitettua muistelmien kirjoittamista, joten vaikka eletään sitä aikaa, jolloin keisarinna on yli 60-vuotias, muistelmien mukana palataan aikaisempaan aikaan. Periaatteessa tämä kirja käsittää ne vuodet, jolloin Katariina Suuri oli vallassa.

Varmaankin Laila Hirvisaari on lukenut melkoisen määrän ajan kirjallisuutta, muutamia kirjoja on loppusivuilla mainittukin. Mutta koska kyseessä on romaani eli kirjailijan kuvittelema todellisuus, mitään lähdeviitteitä ei ole merkitty vaan koko aineisto on suodattunut kirjailijan mielikuvituksen läpi. On mahdollista että todellinen keisarinna Katariina on ajatellut tai tuntenut kirjailijan kuvaamalla tavalla tai sitten ei. Lukija joko uskoo tai ei usko kuvattuun todellisuuteen.

Ritva Sorvali