Potilaana ymmärtää mihin verot menevät

Kari Hotakainen, Luonnon laki. Siltala 2013.

Vesi-insinööri Rautala joutuu kolariin ja makaa nyt sairaalassa letkuissa ja lastoissa. Hän tarkkailee sekä sairaalan käytäntöjä että tilannettaan. Hänestä on noloa olla kokonaan toisten armoilla, mutta niin hän neliraajavammautuneena joutuu olemaan. Näin on kunnes rikkoutuneet luut rupeavat luutumaan, ja kuntoutus voi alkaa.

Rautala miettii sitäkin, miten kalliiksi hänen hoitonsa tulee ja suunnittelee, että sairaalalaskuun pitää asiakashinnan lisäksi saada näkyviin myös se summa, mitä tämä kaikki tulee yhteiskunnalle maksamaan. Rautala kokee sairaalassa eräänlaisen herätyksen, sillä yrittäjänä hän on tehnyt myös pimeitä urakoita ja jättänyt veronsa maksamatta. Ja nyt hän makaa veronmaksajien rahoilla kalliilla vuodepaikalla.

Rautalan kohtalon ja ajatusten lisäksi kirja kuvaa tämän vanhempia, isä hoitaa pyörätuolissa istuvaa äitiä. Tarinassa kulkee mukana myös Rautalan tytär, joka odottaa viimeisillään lasta. Tytär on luonnonsuojelija ja eläinaktivisti, isä ja tytär ovat monesti ottaneet yhteen näissä asioissa. Nyt Rautala kokee liikuttuneena kohtalonyhteyttä tyttäreensä.

Kirjan lopulla henkilökaartiin ilmaantuu myös Rautalan kummipoika. Kun Rautalan vaimo on 1990-luvulla kuollut ja Rautala on ollut tuolloin muutenkin herkistyneessä tilassa ja ruvennut etäkummina maksamaan jonkun afrikkalaisen pojan koulutusta. Nyt aikuisena tämä poika tulee Suomeen ja etsii kummisetänsä käsiinsä.  

Kaikkein kiinnostavinta mielestäni oli Rautalan yhteiskunnallinen pohdinta veroista ja niiden käytöstä. Hotakainen tuntuu sanovan, että tarpeeton kitinä loppukoon. Jos ihminen on hengenhädässä, hänet hoidetaan kuluista tinkimättä. Eikö tämä ole hienoa, eikö meillä ole hyvä systeemi?  Kannattaako koko ajan marista veroista ja maksuista?  Ei kannata. Huonompaankin tarkoitukseen voisivat rahat mennä.

Ritva Sorvali