Junavaunun Kirsikkapuisto puhuu nyky-Suomesta

Tsehov-Myllyaho, Kirsikkapuisto. Kansallisteatterin esitys pe 20.9.2013.

Kansallisteatterin uusi sovitus Kirsikkapuistosta tapahtuu paljolti junavaunussa. Ratkaisu on hyvinkin perusteltu, sillä näytelmän alussa maatilalle tullaan junalla, siinä puhutaan paljonkin junalla matkustamisesta, ja viimeinen näytös on hätäilyä sen suhteen, että kaikki varmasti ehtivät junaan.

Esityksen eräänlainen näkökulmahenkilö on Emmi Parviaisen esittämä nuori Anja, maatilan tytär. Hän tuntuu selkeimmin tajuavan mistä on kyse, eli siitä että velkaa on todellakin suut silmät täyteen, että tila on menetetty, ellei mitään tehdä. Anja suree äitinsä holtittomuutta, ikään kuin lapsellisuutta. Äiti ja eno haikailevat sukulaistätien perintöjä ja elävät kuin ennen vanhaan. Vai elävätkö? 

Esimerkiksi Tiina Weckströmin esittämä Ranjevskaja näyttää elävän ilman huolen häivää, mutta silti hän väreilee koko ajan kuin veitsen terällä. Aseita käytetään tai ainakin näytetään esityksessä tämän tästä. Junavaunussa pelataan venäläistä rulettia ja veitset lentävät. Venäläinen yläluokka näyttää kyllä tajuavan, missä mennään, mutta keinot asioiden korjaamiseen puuttuvat. Joten hurlumhei!

Junavaunulavastuksen viesti lieneekin, että muutos on jo käynnissä, mitään ei ole tehtävissä. Uusi aika on jo sisällä talossa, joka liikkuu. Koko Venäjä on liikkeessä.

Esityksen yksi teema on aikuiseksi kasvamisen vaikeus. Eno leikkii kuin keskenkasvuinen eikä ylioppilas-Petja uskalla sitoutua. Hän on jäänyt kiinni nuoruutensa aatoksiin. Ei haluta ottaa aikuisen vastuuta.

Näytelmässä puhutaan, että Kirsikkapuisto on Venäjä, mutta voisiko se olla myös nyky-Suomi. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta velkaantuu samalla kovaa vauhtia. Kuka on se Suomen Lopahin, joka osaa sanoa, miten tästä päästään kuiville? Meitä keskenkasvuisia juhlijoita ja pelien pelaajia kyllä riittää. Mahtava oli Jari Volasen irrottelukohtaus tilakaupan jälkeen.

Kansallisteatterin esitys tarjoaa mahdollisuuksia monenlaisiin tulkintoihin, eikä suinkaan vähäisin niistä ole se, että siinä puidaan havainnollisesti meidän aikamme talousongelmia.

Ritva Sorvali