Kouvolan Katri Helena valloittaa meidät kaikki
Katri Helena, musikaali. Käsikirjoitus Ilpo Tuomarila. Ohjaus ja sovitus Jukka Keinonen. Musiikin sovitus ja johto Ilkka Kahri. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 7.9.2013. Nimiroolissa Satu Taalikainen ja Heljä Heikkinen.
Katri Helena on Suomi-neito viimeisen päälle. Kun musikaali kertoo hänen elämästään, se kertoo myös lähes koko sodanjälkeisestä Suomesta. Katri Helenan tohmajärveläiset vanhemmat ovat alussa paljon mukana, äiti laulaa kuorossa ja isä ottaa pilsneriä kioskilla muiden sodankäyneiden miesten kanssa. Muistellaan elämää juoksuhaudoissa.
Toinen iso asia musikaalissa on tavallaan kevyen musiikin historia monen vuosikymmenen ajalta. Veli-Matti Karénin maanmainio Tuuliviiri-Danny edustaa tätä puolta. Katri-Helenan mieli palaa laulamaan, ja lopulta hän pääsee koelauluihin Helsinkiin ja siitä se alkaa. Äiti tukee laulu-uraa, isä vastustelee.
Kolmas juonne muusikaalissa on lehdistön rooli, toimittaja-Sunin sumeilematon ote ja syöksyminen kutsumatta milloin mihinkin perhejuhlaan. Vaikka Katri-Helena ilmeisesti on päässyt toimittajien kynsistä suhteellisen helpolla, Maija Sydänmaanlakan erinomaisesti esittämä toimittaja kävi päälle melkoisella voimalla ja voi kuvitella että tällaisessa käsittelyssä etenkin aloitteleva laulaja on helisemässä
Kouvolan Katri Helena musikaalissa oli erityisen hyvää se, että tarinaa kerrottiin niin paljon laulujen avulla. Kun jokin asia Katri Helenan elämässä oli solmussa tai selviämäisillään laulettiin laulu, jossa tätä asiaa setvittiin. Laulujen sovitukset olivat paikoin niin pohdiskelevia, että iskelmien sanat tuntuivat hyvin viisailta ja jopa liikuttavilta. Lauluissa tulivat samanaikaisesti läpi sekä tapahtuvat että se, miltä tuolloin tuntui.
Hyvää oli myös se, että esityksen rytmi vaihtui tämän tästä. Myös puhejaksot ja laulut vaihtelivat sopivasti, puheesta siirryttiin luontevasti lauluun ja päinvastoin. Ja taas kerran Kouvolan Teatterin mainiot laulajat pääsivät panemaan parastaan. Satu Taalikainen vanhempana Katrina ja Heljä Heikkinen nuorempana laulavat molemmat kuin tähdet ainakin. Jaana Pesonen eri rooleissa laulaa hänkin hienosti ja erityisesti professoria vampatessaan tekee mainion tulkinnan.
Yleisö eli mukana tarinassa ja etenkin lauluissa. Kertovathan Katri Helenan laulut tavallaan meidän kaikkien historiaa, lauluja on ainakin viideltä vuosikymmeneltä. Esimerkiksi sellaiset laulut kuin Puhelinlangat laulaa, Nuoruus on seikkailu, Letkis, Ei kauniimpaa, Minne tuuli kuljettaa, Maailman pihamaat, Vasten auringon siltaa, Kesän lapsi, Anteeksi suo, Katson sineen taivaan ja Sydämeni tänne jää on kuultu moneen kertaan radiosta ja tanssilavoilla. Esityksessä kuullaan yli 30 laulua.
Monesti kun laulu alkoi jonkun soolona, siihen liittyi vähitellen yhä enemmän porukkaa sekä laulaen että tanssien ja lopulta koko teatterisali kaikui laulusta. Tässä esityksessä laulujen sanat kuuluvat selkeinä, musiikki on taustalla. Kohtaukset seurasivat juohevasti toisiaan ja tarina eteni. Etenkin alkupuolella sitä kerrottiin nimenomaan lauluilla, loppupuolella enemmän puhumalla.
Todennäköisesti teatterimatkalaisten bussit suunnistavat nyt kohti Kouvolaa. Ja jos suunnistavat, eivät varmastikaan pety. Kouvolan Katri Helena valloittaa heidätkin.
Ritva Sorvali