Tirvalaista työtä ja juhlaa
Tirvan Iita – tirvalaisia tarinoita. Käsikirjoitus Tirvan kylä 1903-2013 / työryhmä. Ohjaus Piia Kleimola. Kuoronjohto Salla Mattila, koreografia Irja Ahtovirta. Ensi-ilta 6.7.2013 Tirvan lavalla. Mukana ilmeisesti koko Tirvan kylä.
Tirvan Iita kuvaa tirvalaista elämänmenoa reilun 100 vuoden ajalta. Lähdetään Tirvan eri tehtaiden perustamisesta, käydään läpi sodat ja sotien jälkeinen aika seuratoimintoineen. Näyttämöllä häärää eri tehtävissä pitkälti yli 30 henkilöä. Toinen mokoma on ollut mukana taustatöissä. Nimihenkilö Iita kertoo tarinaa.
Hyvää Tirvan esityksessä ovat monet sellaiset kohtaukset, joissa toiminta kertoo kaiken ilman selityksiä. Tällaisia olivat muun muassa kansalaissodan marssit ja laulut, joissa kuvattiin molempien puolten voimakasta uhoa. Myös talvisotaan lähtö ja karjalaisten tulo kylään kuvattiin samalla tavalla ilman selittelyjä. Tosin karjalaiset otettiin vastaan yllättävän sopuisasti, mutta ehkä vain tirvalaiset sen osaavat.
Pirtumiesten puuhat ja opettajan raittiuspuheen rinnastaminen muodostivat hyvän kohtauksen. Ja erityisen railakas kohtaus syntyi Tirvan lavan avajaisista. Laila Kinnunen Virve Mattilan esittämänä ja railakas Mariina, Mariina nostivat esityksen ennen väliaikaa suorastaan siivilleen.
Kettu-Topin jutut huvittivat paitsi niitä kuuntelevia poikia myös yleisöä. Pojat pitää muutenkin mainita yhtenä luontevana lisänä näytelmässä. Myös laulut ovat kaiken kaikkiaan yksi esityksen suola. Ja erityisen hieno on käsiohjelma, jossa kerrotaan kohtausten taustat.
Hyvää oli mielestäni myös se, että Tirvan tarina ei pyörinyt liikaa yhden henkilön ympärillä vaan se oli enemmän koko kylän tarina. Kun päähenkilönä on koko kylä, sieltä löytyy viinanpolttoa, siellä on punaisia ja valkoisia ja sieltä löytyy erimielisyyttä ainakin sen suhteen, mikä milloinkin on ollut syntiä.
Jos esitys olisi vielä enemmän pyörinyt pelkän Iitan ympärillä, vaarana olisi ollut hymistely, sillä tutusta henkilöstä ei uskalleta kertoa muita kuin hyviä puolia. Koska esityksessä niin monta kertaa hienosti kerrottiin asia pelkällä toiminnalla, kertojan roolia olisi voinut miettiä vielä tarkemmin, jonkin verran olisin lyhentänyt kertojan osuuksia.
Tirvan Iita on kokonaisuutena valtava ponnistus yhdeltä kylältä. Kun kaikki on alusta loppuun itse suunniteltua ja tehtyä, ainutkertaista, voivat kyläläiset ottaa itse kaiken kunnian onnistumisestaan. Myös ohjaaja Piia tunnustautui tirvalaiseksi.
Ritva Sorvali