Poimintoja dekkaripäiviltä 2013
Kouvolan XVII Dekkaripäivät pe-la 7.-8.6.2013 keräsi taas tuvan täyteen Kouvola-talolla. Luennoissa käsiteltiin aikamme ahneutta, sen huonoja ja mahdollisia hyviäkin puolia.
Arkkipiispa Kari Mäkinen aloitti tapahtuman Bertolt Brechtin lauseella: ”Mitä aikaa on tämä, kun puhe puista on melkein rikos, kun siinä vaietaan niin monista rikoksista”.
Arkkipiispa puhui elämän perusrajojen rikkomisesta, itselle kuuluvien rajojen rikkomisesta, ihmisen sisimpään tunkeutumisesta, hienostuneesta ahneudesta, yhteisöllisyyden katoamisesta. Mielenkiintoinen oli myös ajatus, että halu kaiken tietämiseen ja kaiken selittämiseen on aikamme ahneutta.
Arkkipiispa kuljetti puheessaan ruotsalaisen kirjailijan Sven Westerbergin kirjojen päähenkilöä Lennart Braskia ja tämän työtehtävien ristiriitaisuuksia. Kun Brask esimerkiksi antaa luvan tutkittavan kiduttamiseen, hän astuu tietyn rajan yli. Hän joutuu pohtimaan omaa syyllisyyttään ja vastuutaan.
Puhuja kuljetti rinnakkain sekä teologista näkökulmaa ahneuteen että kirjallisuusanalyysiä. Sven Westerbergin yhden kirjan nimi on ”Jumalan kauhistuttava poissaolo”, niinpä arkkipiispan puheessakin toistui ajatus siitä, että Jumalan poissaolo ja vaikeneminen saattaa poistaa uskonnon luomia pidäkkeitä ahneuden tieltä.
Vakuutuslääkärit ja vakuutusoikeus
Kirjailija VP Hänninen kertoi kirjastaan Minä vakuutusetsivä. Hänen kuvaamastaan vakuutusmaailmasta paljastui mielenkiintoisia seikkoja kuten esimerkiksi se, että sama lääkäri, joka terveyskeskuksessa tuomitsee potilaan sairaaksi, toteaa vakuutuslääkärinä tämän terveeksi. Näiden paljastusten ohella Hänninen kuvaa hellyttävästi etsiväänsä Reko Laulumaata, joka elelee koiransa kanssa puolivallattoman poikamiehen elämää.
Mauri Sariola taipuu moneksi. Myös ahneusteema löytyy, etenkin rahanahneus, jota Sariola itsekin toteutti omassa elämässään muun muassa uhkapeleissä. Intendentti Matti Nummenpää kertoi valaisevien esimerkkien avulla miten millekin ahneelle Sariolan kirjoissa lopulta kävi.
Rasismi keskellämme
Kirjailija Hannu Vuorio oli tehnyt napakan analyysin suhtautumisestamme erilaisiin ihmisiin, erivärisiin ja erilaisista kulttuureista tuleviin. Hän oli itse katsellut mustia ensimmäisen kerran verkkoaidan takaa vuoden 1952 olympialaisissa, myöhemmin hän tutustui näihin musiikin ja kirjallisuuden avulla.
Vuorio eritteli maahanmuuttoaaltoja, kuinka isompina aaltoina tulivat ensin vietnamilaiset ja chileläiset, sitten somalit ja nyttemmin tulijoita on Lähi-Idästä ja Balkanilta. Tietysti venäläiset ja virolaiset ovat nykyäänkin suurin ryhmä. Usein pakolaisten tuleminen on sattunut laman aikaan, jolloin on ollut helppo sanoa, että eikö meillä ole omissakin asioissa hoitamista.
Vuorion viimeisimmässä kirjassa Isän poika rasismi näkyy ennen kaikkea löysinä ja vastuuttomina puheina. Jotkut puhuvat lämpimikseen eivätkä tajua, että vieressä saattaa istua henkilö, joka panee toimeksi. Sanasta muodostuu ihan kirjaimellisesti teko.
Passiivinen ahneus
Kirjailija Saana Kesävuori kertoi, että hänen teemojaan ovat kätkeytyvä, pakeneva, passiivinen ja emotionaalinen ahneus. Esimerkiksi passiivinen ja emotionaalinen ahneus saattaa perheen sisällä näyttäytyä esimerkiksi repliikissä, ”en minä mitään halua, mutta”.
Kesävuori oletti että esimerkiksi viime aikojen perhetragedioiden taustalla saattaa joskus piillä jotain tällaista, kätketty tarina, jonka vain läheiset ovat tienneet. Esimerkiksi naapurit saattavat sanoa, että eivät ole mitään huomanneet, ystävällisiä, mukavia ihmisiä. Joku on kuitenkin saattanut emotionaalisesti pitää toista pihdeissään vuosikausia.
Talous perustuu luottamukseen
Sekä professori Matti Pohjola että kirjailija Jarkko Sipilä puhuivat muun muassa finanssitaloudesta. Siellä myydään erilaisia lainojen johdannaisia ja jokainen myyjä ottaa oman prosenttinsa välistä. Sekä myyjät että ostajat luottavat siihen, että hintojen nousu maksaa velat takaisin.
Mutta miten käy jos hinnat romahtavat, jos esimerkiksi asuntokauppa hyytyy: johdannaiskorttitalo romahtaa.
Tuntui suorastaan ylelliseltä olla mukana tilaisuudessa, jossa ihan oikeasti pohdittiin sitä, mikä meidän ajassamme on pielessä, mikä on hyvää ja miten tästä päästään eteenpäin.
Ritva Sorvali