Positiivisella populismilla nousuun

Kerjäläinen ja jänis. Tuomas Kyrön romaanista dramatisoinut Laura Jäntti. Ohjaus Mari Kahri. Esitys Anjalankosken teatterissa 15.3.2013.

Anjalankosken teatteri on löytänyt mainion tekstin, joka kertoo nyky-Suomesta ja samalla koko Euroopasta. Se kertoo Suomeen rantautuvasta pakolaisesta Vatanescusta ja tämän epätoivoisesta yrityksestä saada täältä jalansijaa, työpaikka ja mahdollisuus lähettää pojalleen nappulakengät. Erityisesti kuvatessaan työvoimatoimistoa ja sen kanta-asiakkaita näytelmä sivaltelee terävää yhteiskuntasatiiria.

Esitys luottaa huumoriin, realismiin ja satuun. Vatanescu löytää kaverikseen jäniksen ja taivaltaa sen kanssa läpi Suomen kuten Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden Vatanen konsanaan. Matkallaan Vatanescu kohtaa muitakin maahanmuuttajia kuten esimerkiksi Jaana Kuritun erinomaisesti esittämän ravintolanpitäjä Ming Pon. Ja Vatanescua vainoaa venäläissyntyinen Jegor, jossa pahisroolissa pelottelee Timo Kurittu.

Jaana Kurittu, Antero Raanoja, Sinikka Lakka, Arto Kaarnaattu ja Johanna Merimetso puikkelehtivat todella notkeasti roolista toiseen. Vaellustarinan omainen näytelmä saattaisi kuivahtaa seikkailukertomukseksi ilman yhä uusia oivalluksia ja ilman näyttelijöiden rohkeaa heittäytymistä rooleihinsa. Mutta juuri tämän vaihtelevan ja notkean heittäytymisen ja yhä uusien näkökumien ansiosta esitystä katseli koko ajan kiinnostuneena.

Lopussa esitys intoutuu myös politiikkaan. Antero Raanojan esittämä poliitikko löytää Vatanescusta poliittisen markkinaraon; tästä kun on tullut julkkis, mikä ilmiö pitää osata hyödyntää. Onhan julkisuus nykyään olemisen korkein muoto. Tosin politiikka viedään lopulta ehkä turhankin pitkälle.

Vaikka näytelmä kuvaa rutiköyhää maahanmuuttajaa, kaiken takana on myönteisyys ja toivo. Joku sanookin esityksessä, että itkun ja naurun yhdistelmä saa ihmiset uskomaan ja toivomaan. Esityksessä juodaan olutta, syödään makkaraa, saunotaan ja ollaan niin suomalaisia kuin suinkin, mutta ollaan tätä kaikkea myönteisesti. 

Populismin ei tarvitsekaan olla kaikkea uutta ja outoa vastustavaa ja kielteistä. Ei suinkaan. Ihan kansanomaisesti voidaan mennä päin Eurooppaa sellaisina kuin olemme, voidaan nauraa itsellemme, voidaan puhua huonosti kieliä, voidaan pukeutua huonosti ja silti meillä on kivaa. Näin yksinkertaista elämä on kun sen oikein oivaltaa.

Ritva Sorvali