Hoidettavaa pitää arvostaa ja kuunnella

Olin 16.3. 2013 toista kertaa katsomassa Kouvolan teatterin esityksen Kuin ensimmäistä päivää.  Koin esityksen suunnilleen samoin kuin ensimmäiselläkin kerralla, pidin enemmän esityksen alkupuolesta. Se luotti ikään kuin enemmän katsojan omiin hoksottimiin.

Väliajan jälkeinenkin jakso oli pääosin kiinnostava, mutta siellä oli kaksi liian pitkää kohtausta.  Jumppatanssikohtaus, jossa sekä henkilökunta siivousvälineineen että asukkaat vaipoissaan tanssivat tai voimistelevat kestää ja kestää, se olisi voinut loppua paljon aikaisemmin. Myös juhlakohtaus kestää liian kauan, se alkoi olla pituutensa takia suorastaan tuskallista katsottavaa. Joulupukkikohtausta puolestaan en ymmärtänyt ollenkaan.

Mutta kokonaisuutena Kuin ensimmäistä päivää näyttää erinomaista peiliä nykyajan vanhusten hoidosta. Päähuomio on hoitajien välisissä suhteissa ja jatkuvassa säästämisessä. Kaikki ei kuitenkaan ole kiinni rahasta. Esimerkiksi maanhan muuttajalla on hyviä ja suorastaan ilmaisia hoitoideoita. Mutta näiden käyttöönotto edellyttää hoidettavan arvostamista ja kuuntelemista, hoitoideologian muuttamista.  

Ritva Sorvali