Kallorumpu loihtii menneisyyden esiin

Eeva-Kaarina Aronen, Kallorumpu. Teos 2011.

Eeva-Kaarina Arosen romaani Kallorumpu on erittäin monitasoinen ajankuva vuoden 1935 yhdestä marraskuisesta päivästä. Mutta vaikka keskiössä on vain yksi päivä, romaani laajenee kuvattujen henkilöiden taustojen avulla sekä taaksepäin että eteenpäin. Samalla se on kertomus lasten ja vanhempien suhteesta, ja tuon suhteen pitkästä varjosta elämäntiellä.

Romaani kuvaa Marsalkka Mannerheimin kotitaloa Helsingissä Kalliolinnantiellä. Talon yläkerrassa oli hänen makuuhuoneensa ja toinen makuuhuone Sofia-tyttärelle, joka vieraili usein isänsä luona. Keskikerroksessa pidettiin päivällisiä, joihin tuona mainittuna iltana oli kutsuttu kuuluisia suomalaisia kuten esimerkiksi Paasikivet, Rydit ja laulajatar Aulikki Rautavaara.

Alakerrassa oli keittiö ja palvelusväen tiloja. Siellä oli myös epämääräinen kolmas huone satunnaisille vieraille, siellä asuu kirjan kertoja. Suurin osa kirjan sivuista käsitteleekin tätä alakerran porukkaa. Suurella antaumuksella kirjailija kuvaa Mannerheimille tehtäviä ruokia ja tämän vaatimaa säntillisyyttä huushollin hoidossa. Keittäjä Ida Lehtinen loistaa kuin ruhtinaras omassa valtakunnassaan.

Kirjailija antaa vuorotellen äänen eri henkilöille. Varsinaisena näkökulmahenkilönä on alakerran kolmannessa huoneessa satunnaisesti vieraileva minä, joka on halunnut tehdä juuri tuosta mainitusta päivästä elokuvan ja näyttää sitä nyt nykyajan ihmisille. Eli samalla kun kerrotaan tarinaa vuoden 1935 yhdestä päivästä, kuvataan tuosta päivästä kertovan elokuvan näyttöä.

Kirjan minä rummuttaa Mannerheimin tavaroista löytämällään rummulla. Hän sanoo olevansa itsekin kallorumpu. Mitä kaikkea kirjailija tällä nimellä haluaakaan sanoa, sen kukin lukija voi kirjasta oivaltaa. Yksi tapa tulkita tuota nimeä, on ajatella, että kaikki jotka haluavat välittää menneisyyden kokemuksia ja ajatuksia, ovat eräänlaisia kallorumpuja. 

Kallorumpu oli finlandiaehdokkaana vuonna 2011 ja olisi sekin ansainnut tuon palkinnon.

Ritva Sorvali