Järvelä pakottaa lukijan ajattelemaan

Jari Järvelä, Parempaan maailmaan. Tammi 2012.

Jari Järvelän uusin romaani Parempaan maailmaan yllättää monitasoisuudellaan. Kirjan kannessa palaa kirjarovio. Kansikuva liittyy vahvasti yhteen kirjan päähenkilöön, kansanedustaja Väinö Takaloon, joka joutuu satunnaisen neekeri-sanan käyttämisen takia ajojahdin kohteeksi ja vetäytyy politiikasta.

Väinö tutustuu maahanmuuttajanaiseen Naimiin ja ryhtyy tämän kanssa polttamaan kirjoja. Väinö ei suinkaan polta kaikkia kirjoja, hän polttaa vain ne, joista hän löytää sanan neekeri. Ja näitä kirjoja on paljon, sillä oikeastaan kaikki maailmankirjallisuuden klassikot ovat onnettomuudekseen jossain kohtaa käyttäneet tuota vaarallista sanaa.

Väinön tarinan lisäksi Jari Järvelä kuvaa maahanmuuttaja Naimin matkaa Suomeen. Naimi matkaa milloin missäkin tavarakontissa ja tekee työkseen mitä käsketään. Naimi on ihmiskaupan uhri. Ilmeisesti Järvelä haluaa sanoa, että Naimin tarina saattaa olla monen maahanmuuttajan tarina.

Jotta kirja ei olisi liian helppo, Väinö löytää isoäitinsä nuoruudenaikaiset kirjeet, joita tämä on saanut entiseltä taitelijasulhaseltaan. Hylätty sulhanen kirjoittaa isoäidille 1930-luvun Saksasta, jossa hän on vähitellen päässyt valtaapitävien suosioon ja tekee ilmeisesti monumentaalitaidetta natsien uusiin palatseihin.

Jari Järvelä kuvaa vuorotellen neekeri-sanan livauttamisen takia paitsioon ajetun poliitikko-Väinön tarinaa, erittäin rankkojen kokemusten läpi Suomeen ajautuneen maahanmuuttaja-Naimin tarinaa ja natsien systeemiä 1930-luvulla ihailevan taiteilijan tarinaa.

Kysymys kuuluu, mitä Jari Järvelä haluaa tällä henkilögalleriallaan sanoa?  Tätä jokainen lukija joutuu pohtimaan, ja ajatuksia eteenpäin tyrkkiviä vuorottelevia tarinoita kirjassa kerrotaan yli 300 sivua.

Aivan selvästi Järvelä on kiinni tässä ajassa. Tarinoiden siemenet kumpuavat lehdistä ja televisiosta. Meidän aikamme haluaa uhreja, me haluamme olla aina jonkun kimpussa. Väinö on uhri ja Naimi on uhri. Ainoa joka menestyy, on natsitaitelija. 

Järvelä ei päästä lukijaansa helpolla eikä tarjoile valmiita vastauksia. Lukijan on pakko miettiä lukemaansa ja yhdistellä eri tarinoita toisiinsa. Ehkä niistä löytyy polku parempaan maailmaan.

Ritva Sorvali