Hoitokodin henkilökunnan läpivalaisu
Anna Krogerus, Kuin ensimmäistä päivää. Ohjaus Satu Linnapuomi. Ensi-ilta Kouvolan Teatterin suurella näyttämöllä 19.1.2013.
Kuin ensimmäistä päivää kuvaa vanhustenhoitolaitoksen henkilösuhteita. Kyseessä lienee yksityinen hoitokoti, ja hoito on mitä on. Hoitajat nimittäin viihtyvät erityisen hyvin hoitajien huoneessa, siellähän useimmat kohtauksetkin näytellään. Hoidokit laahustavat enimmäkseen taustalla käytävillä, istuvat olohuoneessaan tai vessanpöntöllä. Nappia painamalla pitäisi saada apua.
Väliaikaan asti esitys kuvaa hoitokodin käytäntöjä ja pitää herkeämättä näpeissään. Väliajan jälkeen hoitokotiin tulee vieraileva tanssiesitys ja siivoustakin esitetään musiikin tahdissa tyylitellen. Nämä kaikki sekä reipas räppinumero vielä menevät, mutta joulupukin osuutta en kerta kaikkiaan ymmärtänyt.
Eli alkupuolen suhteellisen realistinen kuvaus muuttuu väliajan jälkeen osittain tyylitteleväksi, siihen tulee erillisiä ja irrallisen tuntuisia osia, se ikään kuin hajoaa eri suuntiin. Samalla kuitenkin tiivistyy henkilökunnan taistelu asemastaan, siitä kuka saa jäädä ja kenen pitää lähteä. Tulostavoitteet vaativat kiristämään tahtia.
Nina Petelius-Lehto esittää vaikuttavasti ja vakuuttavasti keski-ikäistä hoitajaa, Ritvaa, joka tekee talon työt, mutta jota ei kuitenkaan kukaan puolusta. Päinvastoin. Vaikuttava on Ritvan vuodatus esityksen lopulla. Jaana Raski ja Elina Ylisuvanto muuna henkilökuntana osaavat huomattavasti paremmin pitää puolensa ja ilmeisesti myös säännöstellä työnsä.
Hauska ja hellyttävä on Raimo Rädyn tumma Adam, joka on Malista rantautunut Suomeen. Adam on maahanmuuttaja ja lääkäri, mutta siivoaa Suomessa vessanpönttöjä. Sirkka Seittu esittää 95-vuotiasta hoidokkia, siivooja Taimia, joka muistelee Kymenhovin aikojaan ja Eino Gröniä. Martta ja Toivo (Hannele Laaksonen ja Arimo Haltsonen) äksyilevät vanhana pariskuntana.
Näytelmä kuvaa ovelasti henkilökunnan suhteita, toisen hyväntahtoisuuden hyväksikäyttöä ja ilmaisen henkilökunnan haalimista kuten sivarit. Kaiken kaikkiaan esitys herätti runsaasti ajatuksia, vaikkakin alkupuolen osuus vielä enemmän kuin lopun erisuuntainen irrottelu.
Ritva Sorvali