Lauluja ja tarinaa Veikko ja Sylvi Lavin elämästä

Läskisoosista loppusointuihin –lauluja ja tarinaa Lavista – totta ja tarua Vepasta ja Sypästä. Käsikirjoitus Raijaliisa Laukkanen sekä työryhmä Markku Kekki ja Antero Raanoja. Ohjaus Markku Kekki. Ensi-ilta Anjalankosken teatterissa 24.11.2012. 

Anjalankosken teatterin Lavi-esitys kuvaa lauluntekijä Veikko Lavin elämän nuoruusvuosia ja laulajanuran alkutaipaleita. Näitä kuvataan nuoren ja vanhan Lavin pariskunnan avulla. Antero Raanoja ja Jaana Kurittu muistelevat millaista milloinkin oli, ja Anton Pilli ja Minna Sipinen esittävät kohtauksia elävästä elämästä.

Kiinnostavimmat kohtaukset näyteltiin nuoren pariskunnan välillä. Anton Pilli ja Minna Sipinen olivat hyvät valinnat näihin rooleihin. Taiteilija tulee ja menee, vaimo hoitaa raha-asiat ja kodin. Lauluista ei rahaa alkuaikoina kuitenkaan tullut, niinpä vaimosta ei tunnu hyvältä että mies tämän tästä riitaantuu työpaikalla ja sanoo itsensä irti. Eikä nuori Sylvi Lavi sanojaan säästele, kun hänestä pahalta tuntuu.

Suorastaan liikuttava kohtaus näytellään esityksen lopussa, kun Jaana Kurittu Sylvi Lavin roolissa kertoo millaista on istua Finlandiatalon eturivillä kuuntelemassa Veikko Lavi –konserttia. Kuinka Veikko siellä lavalla on Sylvin ompelemissa vaatteissa, kuinka monta laulua on yhdessä rustattu kasaan ja kuin Sylvi kaiken kaikkiaan on pitänyt huushollin pystyssä. Kuinka taiteilijuus on heillä yhteistä. 

Kohtausten lomassa esitetään noin tusina Veikko Lavin laulua ja Juice Leskisen laulu Marilyn. Osa lauluista esitetään soolonumeroina, osa duettoina ja osa isommalla porukalla. Lauluja olisi voinut olla enemmänkin, sillä Lavin tunnetuimpia lauluja ei esityksessä juuri kuultukaan ja laulajat olivat vallan mainioita. Musiikista vastasi nelimiehinen orkesteri, Arto Karnaattu, Timo Olli, Risto Sorsa ja Kimmo Heikkilä.

Sekä lavastus että ohjaus olivat pyrkineet mahdollisimman yksinkertaiseen ja selkeään ilmaisuun. Vanha ja nuori pariskunta istuvat vuorotellen näyttämön etualan penkeillä ja siitä heidät otetaan vuorotellen lähikuvaan.  Orkesteri soittaa taustalla. Kokonaisuutena esitys oli vaihteleva, napakka ja hallittu.

Ritva Sorvali