Ryhmäteatterin Eduskunta II puhuu asiaa

Eduskunta II, ohjaus Susanna Kuparinen. Esitys Ryhmäteatterissa 26.10.2012.

Ryhmäteatterin Eduskunta II käsittelee ykkösosan tyyppisesti suomalaista vallankäyttöä, etenkin sen kulisseja. Pääosin esitys koostuu kertojan repliikeistä, joissa tämä sanoo mitä seuraavaksi nähdään ja millä tavalla tiedot on saatu. Eli tiedot oli useimmiten saatu suoraan eduskunnan istuntojen nauhoituksista tai joistain eri kokousten pöytäkirjoista. 

Alkupuolella käsitellään kelan, ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen päätöksenteon kytkentöjä. Monesti samat henkilöt istuvat monilla palleilla ja jääviydet unohtuvat. Verorahat viilettävät veroparatiiseihin, moni asia on niin pielessä kuin olla voi. Esityksen loppupuoli käsittelee pääosin Finnairin yhtiöjärjestelyjä ja pääjohtajan asuntokauppoja. Näissäkin voitot ilmeisesti kuskataan hyvään talteen jonnekin bahamasaarille. 

Eduskunta II:ssa on valtavasti asiaa, ihan ähkyyn asti. Lisäksi asiat on niin asiallisesti esitetty kuin olla voi. Tuntuikin aivan mahtavalta, suorastaan helpottavalta, kun henkilöt lopussa juhlivat jonkin seminaarin illanvietossa ja intoutuvat laulamaan. Erityisesti Noora Dadun loppulaulu paisutuksineen ja pöydälle nousemisineen on mahtava.

Niinpä 60-luvun nuorena ajattelen, että miksi näitä lauluja ei ollut enemmän. Miksi kerronta eteni koko ajan asialinjalla, puheen tasolla eikä teatterin muita keinoja otettu käyttöön? Jonkin pöytäkirjan tai eduskuntapuheenvuoron olisi voinut vaikka laulaa. Kaipasin tähän esitykseen nimenomaan prostestilauluja. Taitoa ei Ryhmiksen esittäjiltä olisi puuttunut.

Mutta täyttä asiaahan tämä oli, alusta loppuun.

Ritva Sorvali        

Eduskunta II, ohjaus Susanna Kuparinen. Esitys Ryhmäteatterissa 26.10.2012.

Ryhmäteatterin Eduskunta II käsittelee ykkösosan tyyppisesti suomalaista vallankäyttöä, etenkin sen kulisseja. Pääosin esitys koostuu kertojan repliikeistä, joissa tämä sanoo mitä seuraavaksi nähdään ja millä tavalla tiedot on saatu. Eli tiedot oli useimmiten saatu suoraan eduskunnan istuntojen nauhoituksista tai joistain eri kokousten pöytäkirjoista. 

Alkupuolella käsitellään kelan, ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen päätöksenteon kytkentöjä. Monesti samat henkilöt istuvat monilla palleilla ja jääviydet unohtuvat. Verorahat viilettävät veroparatiiseihin, moni asia on niin pielessä kuin olla voi. Esityksen loppupuoli käsittelee pääosin Finnairin yhtiöjärjestelyjä ja pääjohtajan asuntokauppoja. Näissäkin voitot ilmeisesti kuskataan hyvään talteen jonnekin bahamasaarille. 

Eduskunta II:ssa on valtavasti asiaa, ihan ähkyyn asti. Lisäksi asiat on niin asiallisesti esitetty kuin olla voi. Tuntuikin aivan mahtavalta, suorastaan helpottavalta, kun henkilöt lopussa juhlivat jonkin seminaarin illanvietossa ja intoutuvat laulamaan. Erityisesti Noora Dadun loppulaulu paisutuksineen ja pöydälle nousemisineen on mahtava.

Niinpä 60-luvun nuorena ajattelen, että miksi näitä lauluja ei ollut enemmän. Miksi kerronta eteni koko ajan asialinjalla, puheen tasolla eikä teatterin muita keinoja otettu käyttöön? Jonkin pöytäkirjan tai eduskuntapuheenvuoron olisi voinut vaikka laulaa. Kaipasin tähän esitykseen nimenomaan prostestilauluja. Taitoa ei Ryhmiksen esittäjiltä olisi puuttunut.

Mutta täyttä asiaahan tämä oli, alusta loppuun.

Ritva Sorvali