Toivotaan pikaisesti koulurauhaa!

Helsingin Sanomissa julkaistiin näyttävästi 11.6.2012 eri opetusjärjestöjen ja vanhempainliiton yhteinen lakialoite-ehdotus, jossa peräänkuulutetaan koulurauhaa.  Myös opetusministeri Jukka Gustafsson suhtautuu koulujen kurinpitoon liittyvän lainsäädännön tarkentamiseen myönteisesti (HS 12.6.2012). Niinpä esitetyillä lainmuutosehdotuksilla on todennäköisesti tuulta purjeissaan ja ne etenevät pikavauhtia päätöksentekoon.

Sillä ei voine olla kenenkään etu, että koululuokka on kuin mehiläispesä, jossa kukaan ei kuule omaa ääntään. Edes pahimmat metelöitsijät eivät tästä hyödy, puhumattakaan niistä, jotka ihan oikeasti haluaisivat oppia ja opettajasta, joka yrittää epätoivoisesti käydä opetusohjelmaa läpi.

Koulu on sekä oppilaiden että opettajien työpaikka. Mistä johtunee, että tällä työpaikalla tilanne on päästetty siihen malliin, että kenenkään ei ole siellä hyvä olla? Jos jossain muussa työpaikassa suurin osa ajasta kuluisi järjestyksenpitoon, työt jäisivät tekemättä, eikä kenelläkään olisi keinoja muuttaa tilannetta, tuskin tuo työpaikka kauan pysyisi pystyssä.

Valtio on vuosikausia kouluttanut nuoria opettajia, joista monet nyt muutaman vuoden tilannetta katsottuaan hakeutuvat mieluummin vaikka kadunlakaisijoiksi kuin menettävät hermonsa nykynuorten kanssa. Eikö tämä jos mikä ole veronmaksajien rahojen tuhlausta?

Opettajilla on oltava keinoja puuttua tilanteisiin ja oppilailla on oltava paitsi oikeuksia myös velvollisuuksia. Toivonkin että opetusministeri ei jätä koulurauhan parantamiseen tähtäävää lakialoite-esitystä makaamaan vaan laittaa sen pikaisesti valmisteluun.  

Ritva Sorvali

Kouvola