Nina Petelius-Lehto vikkelästi roolista toiseen

Nina Petelius-Lehto vikkelästi roolista toiseen

Pierre Barillet – Jean-Pierre Gredy – Roland Oberlin, Diiva ja sen sisko. Pohjautuu Marjukka Sandströmin suomennokseen vuodelta 1986. Ohjaus Jukka Keinonen, puvut Sari Suominen, lavastus Mikko Rantanen.  Päärooleissa Nina Petelius-Lehto. Esitys Kouvolan Teatterissa 10.2.2012.

Kouvolan Teatterin Diiva on reipas, huvittava ja hieman asiantynkääkin sisältävä komediafarssi Amerikan 1930-luvun filmin teosta. Diiva on tähti ja sanelee säännöt niin elokuvien tekijöille kuin lehtiväellekin. Tosin rajanveto sen suhteen, kuka milloinkin määrää kaapin paikan voi heilahtaa hyvinkin nopeasti.

Nina Petelius-Lehto puikkelehtii vikkelästi sekä Lili-diivan että tämän Deborah-sisaren rooleissa. Mielenkiintoista on että molemmat siskokset oppivat toisiltaan melkoisesti kuvattujen päivien aikana ja tekevät koko loppuelämään vaikuttavia ratkaisevia päätöksiä. Petelius-Lehto esitti erinomaisesti molempia siskoja, erityisesti huvittivat maalaissiskon harppova kävely ja pohjalaismurteen puhuminen.

Diivan manageria esittänyt Jukka Peltola joutuu luovimaan tähden oikkujen mukaan ja väistelemään irtisanomisia. Arimo Haltsonen esittää määrätietoisesti ronskia ja kiinnikäyvää diivan ex-aviomiestä, jonka tosin täytyy piileskellä poliisia. Antti Nykänen elehtii vaikuttavasti ja murtaa puhettaan venäläisittäin diivan aviomiehenä.

Veli-Matti Karén hurskastelee Deborah-siskon saarnaaja-aviomiehenä. Tämä Jonathan päätyy kuitenkin virrenveisuun ja rukoilemisen sijasta ihan konkreettisesti sinne minne on aina halunnutkin päästä eli kälynsä Lilin sänkyyn. Ovelasti näytelmä juoksuttaa juonta sisarusten miesasioiden ympärillä.

Talon palvelijoilla on menossa omat kuvionsa. Heidän perimmäisiä syitään ja pyrkimyksiään en täysin ymmärtänyt, mutta ketterästi he monta kertaa yrittävät sotkea diivan elämää. Jaana Raskin juorutoimittaja kiertelee keräämässä meheviä juoruja ja pyrähtää tämän tästä toiveikkaana paikalle.

Diiva on mukava piristys kylmään talvi-iltaan. Se ei sormi pystyssä opeta mitään, mutta eräänlaista salaviisautta siinä on. Elämä on näytelmää, meillä on siinä eri rooleja: joskus voi olla jopa viisasta vaihtaa rooleja.

Ritva Sorvali


by

Tags: