Naiset kannattelivat Aleksis Kiveä ja tämän tuotantoa

Sydämeni laulu, musikaali Aleksis Kiven elämästä. Jukka Linkola ja Henrik Timonen. Kapellimestari Jasse Varpama ja koreografi Jouni Prittinen. Kantaesitys Kouvolan Teatterissa 8.9.2012. 

Sydämeni laulu on suuri voitto Kouvolan Teatterille. Se on voitto Henrik Timoselle näytelmäkirjailijana, Aleksis Kiven esittäjälle Johannes Korpilaaksolle näyttelijänä ja koko työryhmälle lauluista, tansseista, musiikista, lavastuksesta. Se on myös kulttuuripoliittinen kannanotto Aleksis Kiven ajan sivistyneistön rohkeuden puutteesta ja samalla myös meidän aikamme rohkeuden puutteesta.

Kuten kulttuurihistoriasta tiedetään, Aleksis Kivi jätettiin yksin. Ne jotka tuolloin ymmärsivät hänen teostensa arvon, eivät halunneet ymmärtää, että kirjailijakin tarvitsee julkista arvostusta, katon päänsä päälle ja ruokaa syödäkseen. Erinomaisesti tässä musikaalissa nostetaan esiin raha ja sen puute, elämän realiteetit, ne koskettavat myös kirjailijaa.

Aleksis Kivellä ei ollut varaa mihinkään. Hän eli ilmeisesti koko elämänsä toisten armoilla, ensin lapsuudenkodissaan, sitten kouluasunnossa Helsingissä ja myöhemmin Charlotta Lönngvistin suojattina. Charlotta oli Seitsemän veljeksen äiti. Hän pani maineensa ja uransa peliin ja otti kirjailijasta sen vastuun, joka olisi oikeastaan kuulunut tuon ajan sivistyneistölle.   

Esityksen ensimmäiseen kohtaukseen en valitettavasti päässyt oikein sisälle, se on levoton ja sekava, aivan kuin esitys olisi vasta etsinyt rytmiään. Ehkä myös musiikki oli alkupuolella liian kovalla, sanat hukkuivat siihen. Mutta heti kun esityksen rytmi alkoi löytyä, tietynlainen rauha levisi sekä katsomoon että näyttämölle. Esitys parani koko ajan väliaikaa kohti mennessä.

Alkupuolen parhaat kohtaukset olivat Albinan ja Aleksiksen kohtaus, erityisesti Elina Ylisuvannon mahtava laulu. Myös kohtaus Charlotan kanssa päättyi vaikuttavaan lauluun, jonka Satu Taalikainen esitti. Ennen väliaikaa kuultiin vielä yhteislauluna Maamme-laulu, jossa myös esityksen tanssijat kunnostautuivat.  

Väliajan jälkeen sivistyneistö kääntää Kivelle selkänsä. Henrik Timonen on erinomaisesti tehnyt tästä musikaalista kulttuuripoliittisen kannanoton, kukaan ei voine jäädä kylmäksi Kiven kohtalon edessä. Raha, raha, raha, siitä on puute. Tuo puute nöyryyttää ja sairastuttaa kirjailijan, sillä hän ei voi maksaa velkojaan häntä tukeneille ihmisille.

Esitys kertoo, että naiset pitivät Aleksis Kiven pystyssä, arvostivat hänen tuotantoaan, antoivat hänelle kodin ja rakkautta. Naiset olivat hänelle hyviä eivätkä hylänneet häntä. Ajan sivistynyt mieskööri halusi vain varmistaa omat etunsa.

Huikea esitys oli esimerkiksi lopun Tuonenlehto-laulu ja sen tanssikohtaus. 

Ritva Sorvali