Sotalapsen rikkirevitty mieli

Pertti Kavén, Sotalapset – toiveet ja todellisuus. Minerva 2011.

Pertti Kavén kertoo kirjassaan Sotalapset – toiveet ja todellisuus sodan aikana Ruotsiin lähetettyjen lasten omakohtaisista kokemuksista sekä tutkimuksen avulla aiheesta saaduista tiedoista. Kavén on itsekin ollut sotalapsi, mutta hän on tehnyt sotalapsiaiheesta myös väitöskirjan nimeltä Humanitaarisuuden varjossa.

Vahvimpina kokemuksina kirjasta nousevat esiin lastensiirtojen aiheuttamat henkiset kärsimykset. Sotalapset on riuhtaistu ensin omilta vanhemmiltaan ja lähetetty lappu kaulassa junaan. Kun lapset Ruotsissa ovat kotiutuneet uuteen perheeseen, heidät on uudelleen riuhtaistu sieltä ja lähetetty taas kohti tuntematonta. Monet eivät muistaneet tuossa vaiheessa Suomen kodistaan mitään.

Henkisesti sotalapset olivat kirjan mukaan paljon huonommassa asemassa kuin esimerkiksi evakkolapset, jotka vaikeissa oloissa matkasivat Suomea ristiin rastiin useimmiten äidin ja mummon kanssa. Vaikka evakot matkustivat jalan, hevosella tai härkävaunujen ahtaudessa, joutuivat nukkumaan milloin milläkin lattioilla ja syömään satunnaisesti mitä missäkin sattuivat saamaan, he saivat olla tutun ihmisen lähellä.

Sotalapsiasian tekee vielä vaikeammaksi se, että siitä on vaiettu. Asia on vaiettu kuoliaaksi sekä kodeissa että valtion tasolla. Juuri tämä sinnikäs vaikeneminen sai Pertti Kavénin tarttumaan asiaan. Jos sotalapsi on yrittänyt puhua asiasta tai on muuten oireillut, häntä on ohjastettu tyyliin: Sinulla oli siellä kaikkea, sinulla oli Ruotsissa paljon paremmat olot kuin meillä täällä Suomessa. Ole tyytyväinen.

Vasta nyt eläkeiässä sotalapset ovat ryhtyneet puhumaan kokemuksistaan. Aiheesta on tehty kirjoja ja elokuvia. Lisäksi eri puolille Suomea on syntynyt muisteluryhmiä, joissa sotalapset ovat saaneet vertaistukea toisiltaan. Monet sotalapset ovat myös ruvenneet kirjoittamaan omaelämäkertaa. 

Kavénin kirja on ilmeisesti tehty suoraan väitöskirjan pohjalta, joten se saattaa tuntua paikoin raskaslukuiselta, koska samoja asioita kerrataan moneen kertaan. Mutta aihe on niin kiinnostava, että uskon ainakin omakohtaista kokemusta omaavien kahlaavan sen läpi. Kirja kertoo asiasta sekä yksilön että valtion tasolla.

Ritva Sorvali