Ryhmäteatteri edelleen sirpalekohtausten tiellä

Huolimattomat. Kari Hotakaisen alkuperäistekstin pohjalta vapaasti sovittanut Juha Kukkonen. Ohjaus Aleksis Meaney. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 9.2.2012.

Ryhmäteatterin uusin näytelmä on tavallaan dekkari. Pääroolissa on Janne Hyytiäisen esittämä poliisi, joka tutkii katoamistapausta. Kun selvitellään missä kadonnut mies on viimeksi nähty, nousee toiseen päärooliin Minna Suurosen erinomaisesti esittämä eräänlaista hoitotyötä tekevä Leila Korhonen.

Muita näytelmän henkilöitä ovat Taisto Oksasen esittämä kadonnut mies ja Inka Kallénin ja Lauri Tilkasen esittämät monet muut tyypit. Esitys koostuu lyhyistä kohtauksista, joita varten työnnetään sivustoista esiin erilaista pöytää, tuolia ja sänkyä kulloisenkin tarpeen mukaan.

Koska esityksen dramaturgia koostuu pääosin lyhyistä kohtauksista, jotka esitetään pelkistetyssä ympäristössä, juuri keneenkään henkilöön ei ehdi samaistua, kenestäkään ei oikein jaksa kiinnostua. Tämän takia esityksestä jää hieman valju jälkivaikutelma.

Kari Hotakaisen teksti on luettuna nasevaa sanailua, salaovelaa ja kaikin puolin kiinnostavaa. Mutta teatterin lavalta kuultuna se menettää jotain. Teatteri ei kuitenkaan ole niinkään pohdiskelua kuin toimintaa. Niinpä pääosin runsaan puheen varaan rakentuva esitys ei toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

En tiedä miten paljon dramaturgi on miettinyt romaanitekstin kääntämistä teatterin kielelle, varmaan paljonkin. Mutta ikään kuin jotakin olisi jäänyt löytymättä.

Ritva Sorvali