Ryhmäteatterilla pohdiskelun paikka

Esitykset: Don Quijote pe 28.10.2011 ja Jatkuvaa kasvua la 29.10.2011. Ryhmäteatteri.

Ryhmäteatteri on jo vuosikymmeniä pyörinyt Suomen teatterikentän huipulla ja varmaan pysyy siellä jatkossakin. Nyt olisi kuitenkin itsetutkiskelun paikka. Sekä Don Quijote että Jatkuvaa kasvua pelaavat tavallaan varman päälle, ne luottavat vanhoihin hyviksi koettuihin keinoihin ja luottonäyttelijöihin. Mitään uutta en näistä esityksistä löytänyt.

Molemmissa homma sujuu juuri hyvien näyttelijöiden ansiosta. Tosin jo muodiksi tullut ilmiö puhua tämän tästä kuin peruna suussa eli mahdollisimman epäselvästi ei enää edes naurata, mitään selväähän tällaisesta puheesta ei yleensä ole aikaisemminkaan saanut. Ainakin tämä aivan liian käytetty kansankuvauksen menetelmä joutaisi romukoppaan.

Toinen kyllästyttävä ilmiö on huutaminen, silläkään tavalla sanoma ei pääse perille. Myös pelkästään rähjäisillä karikatyyreillä pelaaminen jättää kylmän jälkimaun. Minun nähdäkseni Ryhmäteatteri ei ole yleensä naurattanut yleisöään vähäväkisten onnettomuudella, mutta nyt ei oikein aina tiennyt itkeäkö vai mitä tehdä. Eli ryhmäteatterilla olisi miettimisen paikka jo ihan teatterin keinojen valinnassa.

Toinen asia koskee aiheiden käsittelyä. On hienoa, että teatteri tarttuu ajankohtaisiin aiheisiin ja pyrkii herättämään niistä keskustelua. Mutta näin pinnallisella tasolla käsiteltynä esityksen mahdollisesti aikaansaama keskustelu jää korkeintaan samalle tasolle kuin iltalehtiä lukiessa. Asiat ovat niin isoja ja monimutkaisia ja niitä on esityksessä niin paljon, että mikään ei nouse kunnolla esille. Näin isoja asioita ei voine noin vain raapaisemalla selvittää.

Jatkuvaa kasvua –näytelmä käsitteli samaa asiaa kuin Päällysviitta oli jo käsitellyt. Myös keinot olivat jotakuinkin samat. Joten ei voi muuta kuin valittaen todeta, että Ryhmäteatteri on jäänyt polkemaan paikalleen. Uskon kuitenkin vakaasti, että teatteritaiteeseen intohimoisesti suhtautuva Ryhmis löytää taas uuden polun, uusia polkuja, kunhan tiedostaa että niiden löytyminen on välttämättömyys.

Ritva Sorvali