Jumalatko ovatkin vastuussa ilmastotuhosta ja ydinsodanuhasta?
Heikki Kännö, Ihmishämärä. Sammakko 2022. Vuoden 2022 kaunokirjallisuuden finlandiaehdokas.
Ihmishämärässä seikkailevat kuolleet ja elävät, menneet ja tulevat, jumalat, ihmiset ja puolijumalat, todellisuus ja mytologia sekä ikään kuin arkirealismi ja eri alojen taitelijat ja tiedemiehet. Ilmeisesti lähes koko ajan ollaan kuitenkin Saksan maaperällä tai sen yläpuolella ilmassa tai maan uumenissa. Henkilöitä lienee satamäärin, en laskenut.
Jo 1038-sivuisen kirjan sisällysluettelossa mainitaan nimet Siegfried, Wagner, Wotan, Freia ja Ragnarök. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner ammensi moniin oopperoihinsa aiheita saksalaisesta mytologiasta, ainakin osa edellä mainituista nimistä lienee peräisin sieltä. Kirjassa puhutaan myös valkyyrioista, Valhallasta, aasoista, Nibelungista ja monista muista nimistä, joiden taustaa en tuntenut.
Kirja alkaa toisen maailmansodan taisteluhaudasta, jossa kaksi sotilasta keskustelee filosofiasta. Tai oikeastaan vain toinen puhuu ja toinen kuuntelee. Pian he joutuvat keskitykseen, jossa puhuja kuolee ja kuuntelija jää eloon. Tilanteeseen tupsahtaa myös vanha mies, mutta oliko hän tuolloin kuollut vai elävä, se jää vielä tässä tapauksessa selvittämättä.
Ilmeisesti pääosa kirjan tapahtumista kuvaa 2000-luvun loppua eli tulevaisuutta. Tietotekniikka on harpannut eteenpäin, ihmisiin on kiinnitetty implantteja, joilla he havainnoivat maailmaa, autot ymmärtävät puhetta, puhutaan nano-ajasta. Kun osa henkilöistä on ihmisiä, osa puolijumalia ja osa jumalia, on vaikea tajuta, mikä yliluonnollisen tuntuisista asioista on uuden tekniikan mahdollistamaa ja mikä jumalallista.
Kun Saksan maaperällä ollaan, käydään tietysti läpi myös Saksan historiaa kuten natsiaikaa. Ymmärtääkseni Ihmishämärä haluaa sanoa, että natsiaika etsi kimmokkeen maailmanvalloitukselleen Saksan muinaisesta suuruudesta, joten mytologian jumaluudet ja muut sankarit ilmaantuvat kirjan sivuille milloin mistäkin suunnasta. Natsiajan kuvaukset toistuvat pitkin kirjaa.
Koska saksalainen taide, etenkin maalaustaide ja musiikki, on ammentanut aiheitaan mytologiasta ja pyrkinyt tällä tavalla vahvistamaan kansallistunnetta ja kansallisuusaatetta, onko taide osasyyllinen natsien aikakauteen ja sen tekemiin julmuuksiin? Säveltäjä Richard Wagner teki oopperoita mytologian aiheista ja oli natsien lempisäveltäjä. Haluaako Heikki Kännö taiteilijoiden ottavan vastuuta siitä, mihin kaikkeen heidän taidettaan voidaan käyttää?
Suurin osa kirjan kuvaamasta ajasta eletään omenaviljelmällä, jota pitää keski-ikäinen pariskunta. Heille tulee vieraaksi ryysyläinen, joka haluaa omenan ja lupaa kertoa palkaksi tarinansa. Ryysyläisen tarina jatkuu illasta iltaan, joten hän jää omenatilalle asumaan. Ryysyläisen tarina täyttää kirjan sivut. Tarinassa seikkaillaan eri aikakausissa, henkilöt muuttavat nimeä ja persoonallisuutta, he kuolevat ja virkoavat taas henkiin. Niin virkoaa ryysyläinenkin, vähitellen raihnaisesta vanhuksesta sukeutuu salskea nuorukainen.
Iso osa tarinoista sivuaa paitsi mytologiaa sanastoineen ja nimilitanioineen myös tietotekniikkaa ja sen sanastoa. Puhumattakaan filosofisista keskusteluista. Niinpä tipahtelin välillä kyydistä. Näin moneen suuntaan harovaa tuhatsivuista kirjaa ei mitenkään pysty lukemaan niin tarkkaan, että hallitsisi kaikki sen kiemurat. Onko se edes tarpeen, riittääkö se, että lukee kirjaa kuin satukirjaa?
Kirjan lopulla yksi päähenkilöistä ratsastaa ja kävelee maailmanlopun tunnelmissa läpi Saksan. Kaikkialla on raunioituneita taloja, sillat on hävitetty, joen vesi on öljyistä ja rojua täynnä. Tiet ovat kuin kynnöspeltoa, joten ratsastaminen onkin paras kulkumuoto. Mitä oikein on tapahtunut? Jossain vaiheessa kirjaa puhutaan ydinsodan jälkeisestä ajasta, jota tässä kuvauksessa ilmeisesti eletään.
Mitä Heikki Kännö haluaa sanoa kaikella tällä vyörytyksellä? Ennustaako hän maailmanloppua, ilmastotuhoa, sotaa vai näitä kaikkia? Mutta miksi jumaluudet ovat niin vahvasti mukana tässä kirjassa? Miten ne liittyvät maailmanlopun meininkiin? Jos käy niin kuin kirjan lopulla kuvataan, eikö ihminen olekaan kaiken kuvatun tuhon aiheuttaja ja siitä vastuussa?
Ritva Sorvali