Kaisa Tammi kuuntelee naisvankejaan

Kaisa Tammi, Naisvankilan pomo. WSOY 2022.

Kaisa Tammen Naisvankilan pomo kertoo naisvankien asemasta suomalaisissa vankiloissa 1990-luvulta tähän päivään eli noin 30 vuoden ajalta. Kaisa Tammi on kirjoittanut omaelämäkerran, jonka pääpaino on hänen vankilatyössään. Hän meni kesätöihin Katajanokan vankilaan jo parikymppisenä ja jäi sille tielleen. Ensin hän opiskeli psykologiksi ja oli töissä vankilapsykologina Pelson vankilassa Oulun tienoilla. Jo siellä hänet valittiin apulaisjohtajaksi, ja sittemmin hän päätyi Vanajan vankilaan Riihimäen kupeeseen ja siellä naisvankilan johtajaksi.

Tämän kirjan mukaan Kaisa Tammi on koko työuransa ajan yrittänyt parantaa vankien asemaa, erityisesti naisvankien asemaa. Vankilat ovat miehisiä paikkoja. Pääosa vangeista on miehiä, myös vartijat ovat miehiä, ja vankilan hallinto kaiken kaikkiaan koostuu miehistä. Niinpä Kaisa Tammi on ollut ikään kuin piikki lihassa tässä miehisessä maailmassa. Piikki lihassa sen takia, että hän on koko uransa ajan yrittänyt ajaa läpi vankien sekä vartijoiden oloja parantavia uudistuksia.

Oikeastaan juuri Kaisa Tammen aloitteesta perustettiin Vanajan naisvankila. Tammi yritti ajaa muuallakin läpi sitä ajatusta, että naiset tarvitsevat omat vankilat, että sekavankila ei ole hyvä systeemi. Kaisa Tammen mielestä, naiset joutuvat monenlaisiin vaaratilanteisiin sekavankiloissa. Vankiloihin ajautuvat naiset ovat kohdanneet elämässään jo ennen vankilaa niin paljon vastoinkäymisiä, että heitä ei tarvitse enää vankilassa asettaa uusiin vaaratilanteisiin.

Kaisa Tammi näyttää koko ajan seuraavan, miten vankiasioita muualla hoidetaan, olisiko Suomella opittavaa muilta tai olisiko Suomella annettavaa muille. Vanajan vankilassa käy tämän tästä vierailijoita, ja Kaisa Tammi käy itse puhumassa havainnoistaan eri seminaareissa, myös ulkomailla. Ehkä tämä Tammen aktiivisuus on jollain tavalla myös ärsyttänyt muita alan ihmisiä, hänet on ehkä koettu uhkana.

Tammi on käyttänyt myös julkisuutta asioidensa ajamiseen. Häntä on haastateltu eri lehtiin, ja hän on ollut mukana myös television ohjelmissa. Häneltä myös pyydetään usein lausuntoja ja häntä pyydetään tekemään yhteenvetoja. Niinpä hän näyttää pyörivän vankilauudistusten kärjessä. Monet hänen esityksensä on laitettu mappi ööhön, mutta pian hän on taas esittämässä jotain uutta.

Kaisa Tammen yksi havainto on se, että ainakin moni naisvanki kulkee läpi vankilan, ilman että hänen asioitaan kunnolla tutkittaisiin. Tämä johtuu osittain siitäkin, että naiset häpeävät niin paljon sitä mitä heille on tehty ja mitä he itse ovat tehneet, että he eivät aktiivisesti rupea niistä puhumaan. Heiltä pitäisi ymmärtää kysyä, että miten sinä voit, mitä sinulle kuuluu?

Esimerkiksi ihmiskaupan uhrit saatetaan tunnistaa vasta aikojen päästä puolivahingossa. Kaisa Tammella näyttää olevan myös ikuisen opiskelijan asenne työhönsä. Kun hänelle alkaa selvitä, millaisia traumoja vangit ovat kokeneet, Tammi kehittää traumatietoisen työotteen ja käy puhumassa tästä ympäriinsä. Hän kokee itsekin kantavansa mukanaan lapsuudessa koettuja traumoja kuten isän alkoholismia ja sen vaikutusta sekä omaan elämään että etenkin siskon elämään.

Kaisa Tammen oma henkilökohtainen elämä kulkee taustalla pienenä juonteena, pääasiassa on työ, vankilatyö. Naisvankilan pomo kertoo naisesta, joka tunnistaa ongelmia, haluaa ratkaista niitä ja käyttää kaiken tietonsa ja taitonsa ongelmien ratkaisemiseen. Vankilaan tuomitut naiset ovat olleet ja ovat edelleen yhteiskunnan pohjalla. On hienoa, että joku ottaa heidät tosissaan, näkee heidät ja kuuntelee heitä.

Ritva Sorvali