Opettajan väsymys ja masennus
Tommi Kinnunen, Pimeät kuut. WSOY 2022.
Tommi Kinnunen kirjoittaa opettajan työstä. Romaani Pimeät kuut on sijoitettu lukuvuoteen 1947-1948 ja jonnekin Suomi-neidon vyötärölle lähelle Neuvostoliiton rajaa. Kuvattu opettaja on 60-vuotias Elna Suorajärvi. Elna on opettanut lapsia monissa kouluissa eri puolilla Suomea, mutta nyt eläkeiän kynnyksellä hän on joutunut lahoavan parakkikoulun opettajaksi soutumatkan taakse kirkonkylästä. Elna opettaa romaanissa kaikkia kansakoulun luokkia eli luokkia 1-6.
Kun Elna kirjan alussa on soudettu koulun rantaan, hän ei meinaa saada tavaroitaan sisälle. Pitkään aikaan hän ei saa aseteltua niitä paikoilleen. Kun hän huomaa, että opetusvälineitä ei ole juuri ollenkaan ja missä kunnossa luokka ja opettajan asuntokoppi ovat, hän masentuu entisestään. Kun lapset tulevat koululle, Elna huomaa, että eivät ole häävit näidenkään olot. Tytöillä hiutuneet mekonrähjät, pojilla isoveljeltä pienennetty takki, jaloissa Amerikan-apuna saadut kumiteräsaappaat tai lapikkaat.
Elnalla on 30 vuoden opettajakokemus, hän osaa tämän työn. Mutta miten hän saa suunniteltua homman niin, että kaikki kuusi luokka-astetta ja näiden eritasoiset oppilaat saavat omalla tasollaan opetusta kaikissa kansakoulun aineissa. Käytössä on yksi luokkahuone, opettajanpöytä, kupruileva liitutaulu, pulpetteja, lyijykyniä, muutama kirja hyllyssä. Vähitellen Elna saa kaiken sujumaan, mutta tämä kaikki tarkoittaa suunnittelua yön pitkinä tunteina, oppilaiden vihkojen korjaamista iltaisin, lähes ympärivuorokautista työtä.
Tommi Kinnunen kuvaa Elnaa puurtamassa, mutta myös muistelemassa elämäänsä. Hänellä on yksi sisko Salli, mutta suhteet tähän ovat solmussa. Hänellä on myös Niilo, jota hän tämän tästä muistelee. Hän muistelee myös aikaisempia työpaikkojaan, opiskeluaikojaan, vastikään kuollutta äitiään, mutta yhä enemmän nykyinen työ ja lapset alkavat viedä hänen aikaansa ja ajatuksiaan.
Kinnunen kuvaa Elnaa tekemässä käsitöitä, joista hän on aikaisemmin saanut iloa elämäänsä. Elna virkkaa pitsiä usean sivun verran ja muistelee samalla, muistelee muun muassa sitä, miten käsityön opettamisessa opettajan pitää kädestä pitäen näyttää, miten työ etenee. Opettajan itse pitää osata. Kun Elna pesee itseään pesulapulla, hän katselee ikkunasta talven tuloa ja muistelee samalla esimerkiksi vanhempiensa elämää, siskoaan ja asettumistaan tälle seudulle.
Tommi Kinnunen on joissain haastatteluissa sanonut, että Elnan väsymys ja masennus ovat hänen omaa väsymystään. Etenkin koronavuosien aikana ja niiden jälkeen opettajien työmäärät ovat lisääntyneet. Koulujen koronasulut oli nopeasti päätetty, mutta niiden seurauksia parsitaan edelleen kokoon. Elnan aikana koulujen käytännöistä yrittivät päättää henkilöt, joilla ei ollut kokemusta koulutyön arjesta. Samaa tapahtuu nykyäänkin. Koulut haluaisivat työrauhan jatkuvien muutosten sijaan.
Romaani Pimeät kuut kertoo myös sodasta, siitä miten vastikään käydyt sodat näkyvät miehissä, naisissa ja lapsissa. Kodit on poltettu, kaikesta on puutetta, ahtaissa asunnoissa hermot ovat kireällä, pelko elää edelleen. Kun helikopteri lentää koulun yli, lapset syöksyvät ulos ja pulpettien alle. Vuosikausia on totuttu syöksymään milloin mihinkin, ei siitä nopeasti pääse irti.
Tommi Kinnunen kuvaa miten pelko, väsymys ja masennus vaikuttavat ihmiseen. Tämä oli todellisuutta sotienjälkeisessä Suomessa ja se on todellista myös tämän päivän Suomessa. Kuvaus opettaja Elna Suorajärvestä tekee kunniaa opettajantyölle. Elna kantaa vastuuta oppilaistaan puutteellisissa oloissa, Elna haluaa, että kaikki oppivat. Tällainen vastuunkanto pitää myös kouluhallitusten ymmärtää ja palkita.
Ritva Sorvali