Tiu tau tilhi kertaa kulttuurihistoriaamme

Juha Hurme, Tiu tau tilhi. Teos 2022.

Juha Hurme Tiu päästelee estoitta menemään, kun hän esittelee laulun Tiu tau tilhi syntyyn vaikuttaneita henkilöitä sekä näiden sukulaisia ja muita aikalaisia.  Myös tilhen sukupuu ja lukuisat eri nimitykset käydään läpi, sama juttu pihlajan kanssa. Sekä tilhi että pihlaja ovat myös mytologisia olentoja, joten tarinaa riittää.

Oikeastaan tämä pieni kirja on taas kerran läpileikkaus suomalaiseen kulttuuriin. Monet Suomen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuurivaikuttajat  ovat tunteneet toisensa ja monet ovat olleet sukulaisiakin keskenään. Hurme kirjoittaa eniten muusikoista, mutta myös kirjailijat, taiteilijat, opettajat, tutkijat, kääntäjät, filosofit ja muut viisaat saavat vuoronsa.

Tiu tau tilhi on myös melkoinen vinkkilista lukemista etsivälle. Juha Hurmeen kuviakumartelematon tapa lähestyä eri alojen merkkihenkilöitä tuo nämä lukijaa lähelle.  Tanskalaisen filosofi Kierkegaardin tuotannosta Hurme on poiminut näytteitä kuten ”maailma on niin hullu, että siihen on vastattava yhtä vahvalla hulluudella” ja  ”sinun pitää oppia iloa kukasta ja linnusta.”

Tiu tau tilhi on syntynyt 1900-luvun vaihteessa. Sen sanat on tehnyt Ilmari Kianto ja sävelen Mikael Nyberg. Näiden molempien suvut ja muut taustat Hurme kuvaa tarkasti. Kianto elää retosteli sekä Kiantajärven rannalle rakentamassaan Turjanlinnassa että toisen vaimonsa kanssa muuallakin. Lapsia Kiannolla oli eri naisten kanssa yhteensä toista kymmentä. Mikael Nyberg oli Sakari Topeliuksen tyttärenpoika ja eli huomattavasti säyseämpää elämää.

Lapsia näyttää lähes kaikilla olleen melkoisesti. Tämän tästä Hurme mainitsee, että kyseisellä henkilöllä oli kymmenkunta lasta. Tosin lapsia myös kuoli jo pieninä, esimerkiksi Topeliuksen lapsista (5) kuoli kolme pienenä. Taiteilijoiden toimeentulo lapsikatraineen on vaatinut kekseliäisyyttä, monesti sukulaiset ovat rientäneet apuun.

Sortavala ponnahtaa esiin tämän tästä. Sortavalan seminaari on ollut monien säveltäjien ja muiden muusikoiden työpaikka jossain vaiheessa uraa. Myös Mikael Nyberg asui Sortavalassa jopa kahteen otteeseen. Myös Wilho Siukonen ja Olavi Pesonen ovat olleet siellä opettajina.

Pidin Hurmeen eloisasta tyylistä ja siitä, että hän ei jää selittämään tilanteita vaan jättää tulkinnat suosiolla lukijalle. Tiu tau tilhi kertoo, että  meidän kulttuurihistoriamme on täynnä toinen toistaan värikkäämpiä persoonia eikä näiden elämä ole ainakaan koko aikaa ollut pelkästään ruusuilla tanssimista.

Ritva Sorvali