Evakkoreissu Sortavalasta Seinäjoelle
Merja Mäki, Ennen lintuja. Gummerus 2022.
Kirja alkaa kuvauksella, jossa päähenkilö Alli pakenee Sortavalan pommituksia hiihtämällä kotisaareensa Haavukseen, joka sijaitsee Laatokassa Sortavalan edustalla. Eletään helmikuuta vuonna 1940. Kotiväki ei ole hyvillään Allin tulosta, sillä tämä oli Sortavalassa eräänlaisessa parantajan opissa. Merja Mäki kuvaa hienosti, miten saarelaiset yrittivät välttää pommitukset pyyhkimällä havulla lumesta kaikki jälkensä ja pysyttelemällä sisällä päiväsaikaan ja etenkin aurinkoisella säällä.
Pian naapurin pojat tulevat pyytämään Annin perhettä radion ääreen. Siellä ulkoministeri Tanner kertoo rauhasta ja sen ehdoista. Yksi ehto on se, että koti on jätettävä sunnuntaihin mennessä. Eletään keskiviikkoa. Alkaa vimmattu pakkaaminen ja leipominen. Lisäksi viljaa ja muita tavaroita aletaan kuskata hevosella asemalle odottamaan junakyytiä. Päätetään, että Alli ja talon miniä Sylvi kuljettavat hevosen ja lehmän kävelemällä sukulaispaikkaan Seinäjoelle. Muut menevät junassa.
Yksi surun aihe on Laatokan jättäminen ilman hyvästejä. Vesi on jään alla eikä sille voi suoraan kertoa tuntemuksistaan. Merja Mäen kuvaama Karjalan kansa elää läheisessä yhteydessä luontoon, kertoo luonnolle tuntemuksistaan ja saa siltä lohtua. Allin parantajan opissa olo oli osa tätä luonnon avulla parantamisen opettelua.
Romaani seuraa Allin ja Sylvin vaellusta Sortavalan seudulta Seinäjoelle. Matkan yhtenä kohokohtana on lehmän poikiminen. Alli kiskoo kaikin voimin vasikkaa irti lehmästä. Sylvi odottaa vauvaa, joten hän ei voi rehkiä, hän makoilee enemmän reessä, Alli kävelee jalkansa hiertymille.
Kun päästään lopulta perille, seinäjokelaisessa sukulaistalossa tarjoillaan outoa ruokaa ja elämä on ilotonta. Pian Sylvi sairastuu ja saadaan lopulta sairaalaan. Alli lähtee mukaan ja sukeltaa sairaalan arkeen, hoitaa Sylvin vauvaa ja auttelee muutenkin hoitajia. Kateus, pahansuopuus ja panettelu tekevät kuitenkin lopun lupaavasti alkaneesta sairaalaurasta. Onneksi sairaalassa makoillut Vilho ohjaa Allin kotitaloonsa äidin apulaiseksi.
Merja Mäki kuvaa lähinnä naisten välejä. Allin elämää varjostaa suhde äitiin. Alli on epävarma ja arka sen takia, että äiti oli hänet pelotellut ja mitätöinyt. Äiti jatkaa aloittamaansa määräilevää kasvatusta vielä Allin ollessa aikuinen ja tavallaan omillaan. Ainoa keino vapautua äidin varjosta on pitää tähän etäisyyttä.
Kirja palauttaa mieliin sota-ajan pelot ja säännöstelyn. Kun nyt seurataan Ukrainan kansan majailua metrotunneleissa, kellareissa ja ties missä maakuopissa, teos Ennen lintuja on erityisen ajankohtainen. Keväällä 1940 suomalaiset joutuivat pakoilemaan pommeja, ja luovutettujen alueiden asukkaan joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakoiksi.
Kirjailija Merja Mäki kertoo kirjan liepeissä, että hän on viisi vuotta tutkinut sota-aikoja. Yhtenä kimmokkeena tähän on ollut Käkisalmelta lähteneen oman suvun tarina. Osa kuvatuista henkilöistä on ortodokseja, osa luterilaisia. Tämä aiheuttaa hieman ihmetystä. Myös muutamat karjalaiset sanat, kuten perttu ja sintso, ihmetyttävät seinäjokelaisia.
Hyvin Merja Mäki on eläytynyt sekä sota-ajan naisten että sodasta kotiutuneiden miesten tilanteisiin ja tuntemuksiin.
Ritva Sorvali