Miten saamme Kouvolasta meille yhteisen kodin?

Jäin miettimään Siri Tuomaisen kirjoitusta ”Kirsikkapuiston rakentaminen Kouvolan keskustaan on ajan ja rahan tuhlausta”. Kirjoitus julkaistiin Kouvolan sanomissa itsenäisyyspäivänä 6.12.22.

Tuomainen on huolissaan Kouvolan keskustan turvallisuudesta sekä rautatiekuljetusten että mahdollisten pommitusten takia. Koska aiemmissa sodissa on pommitettu nimenomaan rautatieasemia, Tuomainen ehdottaa, että Kouvolan keskustaan ei kannata rakentaa enää mitään vaan päinvastoin sieltä pitää kärrätä nykyisetkin toiminnot muualle, vaikkapa Kuusaalle. Kirjoittaja ehdottaa, että asemakin voitaisiin siirtää muualle, vaihtoehtoisesti vaikkapa Korialle, joenvarteen kuitenkin. Herää kysymys, että eikö se siellä enää aiheuttaisikaan turvattomuutta?

Mitä tulee kirjoituksessa mainittuun ”vuoden 2009 vääryyteen, jolloin Pikku-Kouvola ryösti Kuusankosken rahat”, toivon, että joku raha-asiantuntija avaa tätä asiaa. Minulle jäi vuoden 2009 tienoilta sellainen vaikutelma, että Kymenlaakson teollisuuskaupungit Kuusankoski ja Anjalankoski olivat tehtaiden lopettamisen takia sellaisissa rahavaikeuksissa, että ne tarvitsivat naapureiden apua. Tämän takia nämä kaupungit olivat halukkaita tekemään kuntaliitoksen. Niinpä en ymmärrä, mitä rahoja Kouvola on Kuusaalta ryöstänyt. Toivottavasti joku selittää tämän asian meille kaikille.

Itsenäisyyspäivän juhlapuheissa korostettiin sitä, että me ihmiset yhdessä luomme alueellemme turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä, sellaisen kotiseudun, jossa on hyvä elää. Edellä mainittu kirjoitus vetää eri suuntaan. Mutta miten me luomme Kouvolasta sellaisen kaupungin, jossa mahdollisimman monen on hyvä elää, Kouvolan, jonka me kaikki tuntisimme kodiksemme? Jospa yrittäisimme kuvata kaupunkiamme, kirjoittaa siitä.

Kun Kouvolan kansalaisopisto vuonna 2019 täytti 100 vuotta, opiston kirjoittajaryhmät julkaisivat runokirjan Minun Kouvolani – Salpausselän sylissä, Kymijoen kainalossa. Tässä kirjassa on yhteensä 247 runoa Kouvolasta. Kirjoittajia on 130. Runot kertovat Kouvolan paikoista, tapahtumista, henkilöistä, historiasta ja nykyisyydestä. Kaikki tarjolla olleet runot eivät ehtineet tuolloin kirjaan, joten tarkoituksemme on tehdä ensi vuonna, ensi jouluksi, toinen osa tähän kirjaan. Uuden kirjan työnimi voi olla Meidän Kouvola.

Niinpä yllytän kaikkia kouvolalaisia katselemaan ympärilleen sillä silmällä, että mitä minä näenkään. Meidän kaupungissamme on esimerkiksi kymmenittäin mäkiä, isojakin mäkiä, joilta näkee kauas. Sanotaan että Rooma on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Meillä näitä kukkuloita on paljon enemmän. Joten ei muuta kuin silmät ja korvat auki ja tutustumaan Kouvolaan. Runot voivat olla loppusointuisia tai proosarunoja, lyhyitä tai pitempiä, kaikki käy. Runot voivat kuvata esimerkiksi eri vuodenaikoja, joten kannattaa laittaa useampi aihe jo nyt tekeytymään, jotta talvikin saadaan mukaan.

Omaa kotiseutua voi kuvailla juuri sillä rakkaudella, mitä sitä kohtaan tuntee. Omaa aluetta voi myös moittia ja vaatia parannuksia. Mutta ehkä kannattaa jättää muiden alueiden moittiminen noiden alueiden omien asukkaiden asiaksi.

Koska tähdätään siihen, että kirja on valmis vuoden 2023 jouluksi, runot pitää toimittaa ensi vuoden syyskuun loppuun mennessä Kouvolan kansalaisopistoon, Salpausselänkatu 38, 45100 Kouvola, kuoreen maininta Kouvola-runoja. Tekijän yhteystiedot mukaan. Runot voi lähettää myös sähköpostilla: ritva.sorvali@edukouvola.fi.

Joten ei muuta kuin tutkimaan ja aistimaan Kouvolaa ja kirjaamaan paperille tuntemuksiaan. Jospa tämäkin hanke edesauttaisi sitä, että me vielä joskus kokisimme, että tämä kaupunki on meidän yhteinen Kouvolamme.

Ritva Sorvali

Kouvola