Huono johtaminen lyhentää työuria

Vaalikeskustelujen yksi teema on valtion budjettivajeen hoitaminen. Yhtenä ratkaisuna tähän on tarjottu eläkeiän nostoa. Eläkeiän nostolla halutaan pidentää työuria. Työuria voi kuitenkin pidentää myös parantamalla työpaikkojen työilmapiiriä, jolloin työntekijät luonnostaan jaksavat siellä paremmin eivätkä joudu ennenaikaiselle eläkkeelle. Mutta miten työilmapiiriä työpaikalla pystytään parantamaan?

Olen viime vuosina lukenut melkoisen määrän huonosta johtamisesta, työpaikkakiusaamisesta ja narsismista kertovaa kirjallisuutta. Olen myös kirjoittanut näistä sekä paikallisiin lehtiin että nettisivulleni. Viimeisin lukukokemus on Sirpa Polon teos Narsisti esimiehenä, Miten vapauduin työpaikkahelvetistä, 2011. Kirja kertoo puuduttavasta ja sairastuttavasta kujanjuoksusta, kun työntekijä yrittää saada itselleen oikeutta epätoivoisessa tilanteessa.

Kirjan päähenkilö on palkattu suunnittelemaan koulutusta aikuiskasvattajille. Hänet asetetaan kuitenkin työpaikallaan heti alussa tavallaan lapsen asemaan, jokainen päivä tuo uusia yllätyksiä, hän ei saa työtään koskevia tietoja eikä palautetta, hän ei ymmärrä esimiehensä puhetta, häneen ei luoteta, hän kuulee jatkuvasti epämääräisiä vihjailuja sekä itsestään että työkavereistaan, hänen työsopimustaan muutetaan ja niin edelleen.

Kaikkein epätoivoisinta kirjan kuvaamassa tilanteessa on se, että työntekijä ei loppujen lopuksi saa mistään oikeutta. Hän menee työterveyshuoltoon, ja lääkärit sentään kuuntelevat häntä ja ymmärtävät mistä on kyse ja antavat lausuntonsa. Hänet määrätään sairaslomalle. Hänet neuvotaan ottamaan yhteyttä työsuojelupiiriin ja alan luottamusmiehiin. Hän puhuu kaikille ja tekee lausuntoja lausuntojen perään.

Lopputulos on se, että työsuojelupiirin antama lausunto ei johda mihinkään. Se on niin ympäripyöreää kapulakieltä, että edes vastuuseen vaadittu esimies ei ymmärrä mitä siinä puhutaan. Koko kolmen vuoden ruljanssi ei johda muuhun kuin kyseisen työntekijän irtisanomiseen. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei usko työntekijää tai lainsäädännössä ei kerta kaikkiaan ole keinoja puuttua työpaikkakiusaamisasioihin.

Jos työilmapiiriasioihin ei nyky-Suomessa osata tai haluta puuttua, jos puuttumiseen ei ole keinoja, asialle pitää nopeasti tehdä jotain. Kyseessä on koko kansantaloutta koskeva ongelma, sillä valtava määrä ihmisiä määrätään sairaslomalle tai eläköityy ennen aikojaan juuri mielenterveyssyistä. Työilmapiiriasioihin puuttuminen on erinomainen keino pidentää ihmisten työuria ja kuroa umpeen valtion budjettivajetta. 

Ritva Sorvali