Poliisin poika herättää kysymyksiä

Poliisin poika. Kirjoittaneet Jari Tervo & Hannu Tyhtilä. Ohjaus Eero Hasu. Puvustus Mervi Suvela. Rooleissa: Jari Lukkari, Tanja Tuomi,  Teemu Virsu, Pasi Taavitsainen, Arto Käki, Aulis Forssell, Markku Heino, Mira Helli ja Sari Rajulin. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 23.9.2022.

Jari Tervo on kuvannut monissa romaaneissaan rovaniemeläisten kovaa kielenkäyttöä ja holtitonta elämää, jossa välillä ollaan vankilassa ja välillä sen ulkopuolella. Niinpä Poliisin pojassakin suunnitellaan koko näytelmän ajan pankkiryöstöä, myös poliisit suunnittelevat omia manöövereitään. Näytelmän keskeisin nainen Marjaana odottaa viimeisillään lasta ja osallistuu ryöstöön kuten muutkin.

Henkilöt ottavat yhteen räväkästi ja kovalla äänellä. Kun mietin, mikä on esityksen tyylilaji, niin ilmeisesti se on räyhärealismi ainakin keskeisten henkilöiden osalta. Sivuhenkilöissä lienee muitakin piirteitä. Esimerkiksi Sari Rajulinin neljä roolia nostivat esiin normaalinoloisia henkilöitä, samoin Mira Hellin roolit. Sivuhenkilöiden vastuulla oli pääosin myös esityksen huumori, jota sitäkin tihkui tämän tästä.

Esityksen pankkiryöstöä suunnittelevat keskeiset henkilöt Jari Lukkarin Trampas, Tanja Tuomen Marjaana ja Teemu Virsun Lepsu nimittelivät toisiaan estoitta ja sumeilematta milloin miksikin. Heillä oli myös eräänlaisia zuumattuja kohtauksia, joissa he kertoivat suoraan yleisölle, miltä heistä milloinkin tuntui.

Poliisi Kiimalainen (Pasi Taavitsainen) avasi tilannettaan erityisesti pesukohtauksessa, mutta myös ravintolassa. Poliisilla ei ollut poikaa, vaikka näytelmän nimi on Poliisin poika. Niinpä katsoja joutuu selvittämään, miksi näytelmällä oli sellainen nimi. Mitä nimellä kerrotaan?

Kuusaan teatterin koko näyttämö ja ylätasanteet olivat taas tiiviissä käytössä. Myös katsomon reunukset toimivat menoteinä. Puvustuksen suunnittelija Merja Suvela oli taikonut etenkin sivuhenkilöille moniaita pukuja.

Ohjaaja Eero Hasu kertoo käsiohjelmassa, että Poliisin poika oli kolkutellut hänen takaraivossaan jo vuosia. Teatteri mainostaa näytelmää kulttitarinana. Mutta mitä kulttia näytelmä kannattelee? Jari Tervon kirja Poliisin poika ilmestyi 1990-luvulla. Tuolloin oli lama, kertooko näytelmä tästä. Vai kertooko se vain lappilaisesta hulluudesta ja hulvattomuudesta?

Näitä kysymyksiä katsoja joutuu pohtimaan, sillä esityksen sanoma ei nouse esille ainakaan selkeästi vaan voi jättää ymmälle. Näyttelijät panivat parastaan, monta kertaa heitä tuijotti suorastaan ihastuneena. Mutta toistuva toinen toisilleen huutaminen myös puudutti. Eli Poliisin poika on näytelmä, jonka voinee katsoa monella tavalla. Ainakin se herättää kysymyksiä.

Ritva Sorvali