Raha ratkaisee kaiken vai ratkaiseeko?

Kunnan koukkuja eli Reviisori. Kirjoittanut Nikolai Gogol, sovittanut Jukka Anttonen. Ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa to 21.7.22.

Nikolai Gogol kirjoitti Reviisorin lähes 200 vuotta sitten, vuonna 1836. Näytelmä kuvaa pikkukaupungin virkamiehiä, jotka ovat hoitaneet virkaansa kuka mitenkin, ottaneet lahjuksia, suosineet sukulaisiaan, pistäneet omaan taskuun. Kun kaupungissa nyt leviää huhu, että tarkastaja, reviisori, on tulossa kaupunkiin, jokainen yrittää pelastaa nahkansa samalla tavalla kuin on toiminut siihenkin asti eli lahjomalla. Lahjomalla reviisorin.

Tiina Österberg-Huttusen esittämä kaupunginjohtaja Aila joutuu tapahtumien keskiöön, hänellä on vastuu kaikesta, häneen kohdistuu suurin huomio. Niinpä Österberg-Huttunen häärääkin asiassa kuin viimeistä päivää. Hän kerää ympärilleen tärkeimmät johtavat virkamiehet, yhdessä sovitaan, miten toimitaan: sairaalan potilaille puhtaat yöpaidat, koulurakennus saatava lopultakin rakenteille, kadut pitää lakaista ainakin reviisorin hotellin ympäriltä.

Asiat istuvat nykypäivään. Sovittaja Jukka Aaltonen on sijoittanut näytelmää nykyaikaan myös rekvisiitan avulla, henkilöillä on kännykät käsissä, lahjukset tosin annetaan rahanippuina kädestä käteen eikä tililtä tilille. Ehkä Kuusankosken teatteri on täydentänyt sovitusta paikallisilla nimillä, puhutaan Ummeljoesta ja muistakin täkäläisistä paikoista. Puhutaan myös Helsingistä ja Brysselistä, takseista, toimitaan tietokoneiden ja tablettien avulla.

Tyylisuunnaksi on Kuusaalla valittu reipas komediallinen ote. Henkilöt vaikuttavat todella olevan kauhun vallassa, kun tilanteet heille selviävät. Niinpä jokainen yrittää vain tarjota rahaa ja puhua puolestaan. Teatterin näyttämön takaa pienestä rakosesta tulvii ihmisiä jatkuvalla syötöllä kertomaan huolestaan ja hädästään, henkilöt pyörivät näyttämöllä aikansa ja lakoavat sitten taas taka-alalle.

Hätä on kädessä myös hotellissa asustelevalla tyhjäntoimittaja Henrika Erkolla (Anni Amberg), kun häntä vaaditaan maksamaan hotellilasku. Tämä hätä jatkuu siihen saakka, kunnes kaupunginjohtaja tulee hotelliin Henrikaa kumartelemaan ja tarjoutuu maksamaan kaiken. Eli ”reviisorin” hätä muuttuu yhtäkkiä suorastaan yltäkylläisyydeksi. Yllättävän hyvin nälkiintyneet matkustajanaiset tajuavat, että heitä luullaan joksikin muuksi ja rupeavat hyötymään tilanteesta.

Reviisori sopii erittäin hyvin nykyaikaan ja etenkin nyky-Venäjälle. Ukrainalaisyntyinen Nikolai Gogol nostaa esiin ihmisen pohjattoman halun rikastua ja menestyä ja vielä mielellään muiden kustannuksella. Niinpä tilanteita on vuosi kausia käytetty hyväksi, ja nyt ollaan samassa veneessä, joka uhkaa upota. Nyt yritetään pelastaa edes oma nahka vaikkapa muita suuremmilla lahjuksilla. Tämä on niin hullua, että ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Hienoa että Kuusankosken teatteri on valinnut kunnon aiheen ja pistänyt tuulemaan. Mielestäni näyttelijät panivat parastaan, komisario jatkuvasti humalassa, muut jatkuvassa hädässä sen suhteen, että miten meille käy. Koska puhe on ykkösroolissa, hieman minua kuitenkin haittasi, kun musiikki tunki joissain kohdin puheen päälle. Musiikki sopisi erinomaisesti kohtausten vaihtoihin. Myös repliikit olivat paikoin hakusessa, mutta tämä asia korjaantuu esityskertojen myötä.

Ritva Sorvali