Kommenttisikermä kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja sydänleikkauksesta

Jukka Viikilä, Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. Finlandiavoittaja.

Miksi Taivaallinen vastaanotto voitti kaunokirjallisuuden finlandian? Tätä aloin mielessäni kysellä, kun luin tätä kirjaa. Kirja koostuu lyhyistä kommenteista, jotka ovat laitettu milloin kenenkin nimiin. Kommentoijia on ainakin kymmeniä, ellei satoja. En laskenut. Jotkut ovat äänessä enemmän, toiset vähemmän. Kukaan kommentoijista ei hahmottunut romaanin henkilöksi vaan he jäivät eräänlaisiksi äänitorviksi. Ainoa henkilö, joka jotenkin hahmottui muusta joukosta, oli sydänleikkaukseen menevä kirjailija, joka lienee tekijän omakuva.

Sydänleikkaukseen menijä tietää, että riskejä on, eli että jos paluuta tämänpuoleiseen elämään ei enää ole, pitää turvautua taivaalliseen vastaanottoon. Siinä lienee yksi syy kirjan nimeen. Nimi tarkoittaa myös kirjojen saamaa vastaanottoa, onko se taivaallinen vai helvetillinen, sitä lukuisat kommentaattorikirjailijat jännittävät. Termi taivaallinen vastaanotto tarkoittanee siis ainakin näitä asioita, ehkä jotain muutakin.

Kirjan lukuisat kommentoijat puhuvat kirjallisuudesta, kirjoittamisesta, sairastamisesta, sydänleikkauksesta, seksistä, pettämisestä ja petetyksi joutumisesta. Jotkin pätkät ovat ikään kuin jostain lehdestä tai uutisesta temmattuja. Jotkin yksittäiset pätkät ovat kiinnostavia ja tarjoavat uusia näkökulmia tuttuihin asioihin. Yksi tällainen toistuva aihe oli keskustelu kuolevan sairasvuoteen äärellä olemisesta. Useammassa kommentissa kuoleva nähdään energiasyöppönä, joka on ominut itselleen kuoleman ja vie elävien voimia ja aikaa.

Iso aihe kirjassa on kritiikin saaminen ja sen kestäminen. Monet kommentoijat ovat kirjailijoita tai kirjoittavia ihmisiä, joten kritiikki koskettaa heitä. Kateus muiden kirjoittajien saamasta hyvästä kritiikistä korventaa monia, oman kirjan täydellinen unohtaminen korpeaa sekin. Myös se, että edes finlandiavoittajaa ei tunneta kirjallisissa piireissä, nakertaa itsetuntoa ja saa miettimään, että kenelle voittajaa on oikein markkinoitu, mummoilleko vain?

Kirjasta ja kirjallisuudesta puhutaan paljon. Erityisesti kirjasta, jonka nimi on Taivaallinen vastaanotto. Ikään kuin romaanin henkilöt jo lukisivat tai olisivat lukeneet tämännimisen kirjan. Myös sydänleikkaukseen menevästä kirjailija Juha Holmista puhutaan ilmeisesti juuri tässä kommentaattoreiden luettavana olleessa kirjassa Taivaallinen vastaanotto. Onko siis niin, että on olemassa kaksi kirjaa, joiden molempien nimi on Taivaallinen vastaanotto? Toinen näistä kirjoista on jo kirjan kommentaattoreiden luettavana tässä finlandiapalkinnon voittaneessa Viikilän kirjassa Taivaallinen vastaanotto.

Olen yrittänyt hahmottaa tämän kirjan rakennetta, mutta en löydä muuta kuin sarjan kommentteja ja kertomuksia. Jotkin kertomukset ovat ikään kuin jatkokertomuksia, tällaiseksi koin esimerkiksi leskeksi jääneen autoilija Raunon tarinan. Monissa kommenteissa on huumoria ja uusia näkökulmia asioihin. Mutta keskustelevatko kommentoijat keskenään. Mielestäni eivät, jokainen kirjoittaa omaa juttuaan.

Onko Taivaallisen vastaanoton aiheena kirjallisuus, kirjallisuudesta keskusteleminen ja kirjoittaminen? Vai onko sen aiheena sydänleikkaus, johon ainoa tarkemmin hahmottuva henkilö on menossa? Vai onko sen aiheena vielä jokin muu? Ja mikä se muu olisi? Tätä voinee kukin lukija vapaasti pähkäillä. Mutta se on selvää, että kirjan rakenne on hajanainen. Kuvaako se somekirjoittelua eli meidän aikamme ilmeisesti suosituinta kirjallisuuden lajia? Myös rakennetta voinee kukin yrittää aivan vapaasti kirjasta hahmottaa.

Jos Taivaallista vastaanottoa rupeaa lukemaan kuten perinteistä romaania, pettyy surkeasti. Kannattaa asennoitua niin, että kyseessä on kommenttisikermä, josta saattaa myöhemmin löytää jonkin rakenteenkin, mutta nyt aluksi löytää uusia näkökulmia eri asioihin. Lisäksi voi nauttia sujuvasta ja vivahteikkaasta kielestä.

Ritva Sorvali