Kouluväkivaltaan puututtava myös kouluyhteisön asiana

Kuuntelin kirjailija Iida Rauman haastattelua ykkösen aamuteeveessä 27.1.22. Rauma on julkaissut kirjan Hävitys, jossa hän käsittelee muun muassa kouluaikaisia kokemuksiaan koulukiusaamisesta, jota hänen mielestään pitää kutsua väkivallaksi. Eli lasten tekemiä tekoja pitää nimittää samoin kuin aikuistenkin tekoja, rikoksia pitää nimittää rikoksiksi eikä vähätellä niitä miedommilla nimityksillä.

Haastattelusta jäi mieleen myös se, että kouluväkivalta ei välttämättä ole pelkästään yksiöiden välistä kärhämää vaan koko kouluyhteisön asia. Niinpä sitä ei voi kirjailija Rauman mukaan lähestyä pelkästään psykologeja lisäämällä. Psykologinen lähestymistapa, jossa korostetaan kouluväkivallan uhrille aiheuttamaa vahinkoa, leimaa uhrin ja palkitsee väkivallan tekijän.

Ylikorostuneen psykologisoinnin sijaan asiaan pitää puuttua myös tutkimalla kouluyhteisön kulttuuria, sitä miten hierarkkinen valtarakenne koulussa vallitsee, miten eriarvoisia eri ihmisryhmät ovat tai miten kouluyhteisö mahdollisesti nöyryyttää joitakin jäseniään. Koulun aikuiset joutuvat työskentelemään lasten tarkkojen silmien alla ja ovat näille esimerkkejä siitä, miten ihmisiin suhtaudutaan. Haastattelun mukaan juuri koulun hierakkinen ja/tai epätasa-arvoinen kulttuuri saattaa näkyä välitunneilla kouluväkivaltana.

Toivottavasti kouluissa on mietitty ja mietitään asiaa myös tältä kannalta. Me aikuiset puhumme usein, että kouluväkivaltaa on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta pitääkö tämä hyväksyä? Jos tätä ei hyväksy, kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön, jotta ilmiöstä päästään eroon.

Ritva Sorvali