Natsikomennon kestää vain unessa tai humalassa
Joel Elstelä, Sirkusleijonan mieli. Wsoy 2021. Vuoden 2021 finlandiaehdokas.
Sirkusleijonan mieli on järkyttävä kuvaus pienistä ihmisistä natsikomennon alla. Kirjassa eletään vuotta 1940 Saksassa, aluksi Berliinissä ja sittemmin myös Passaussa. Kirjan päähenkilö Egon Heuchler on sirkuksenjohtaja, jo toisessa polvessa. Hän johtaa isänsä perustamaa sirkusta.
Natsihallinto iskee silmänsä sirkukseen ja ottaa sen haltuunsa. Uusi komento muuttaa ohjelmistoa ja kierrättää sirkusta ympäriinsä, ohjelmistoa esitetään muun muassa ulkomaisille vieraille. Tarkoitus on parantaa natsihallinnon mainetta. Sirkuslaisille on luvattu roimat palkankorotukset, mutta viimeisen esityksen on kuitenkin tarkoitus olla jotain aivan muuta, kuin mitä ryhmä odottaa.
Tapahtumat kuvataan koko ajan hän-muodossa Egonin näkökulmasta. Tosin kirjassa on kursivoituja osuuksia, jotka ovat Egonin ajattelua minä-muodossa. Egon on siis kuvattu sekä sisältä että ulkoa. Egon on keski-ikäinen saksalainen mies, joka on koko ikänsä asunut sirkuksessa, se on hänen kotinsa, sirkuksen esiintyjät ovat hänen perhettään, hänen ihmisiään.
Kun Egon joutuu luovuttamaan sirkuksensa natsihallinnolle, hän joutuu luovuttamaan kaiken, ideansa, perheensä, ystävänsä, elämänsä. Tuo kaikki menee natsimankeliin. Egon seurailee sivusta sirkuksen uutta elämää, juopottelee, suree ja joutuu kokemaan yhä uusia nöyryytyksiä.
Joel Elstelä kuvaa läheltä, miten diktatuuri toimii. Se leikkii ihmisellä kuin kissa hiirellä, antaa välillä löysää, mutta kiristää kohta ohjaksia. Mitätöi, valehtelee, nöyryyttää, vetää mattoa alta, keksii syitä tuhota ja surmata.
Romaanissa eletään ensin kolme toukokuista päivää Berliinissä. Tämän jälkeen siirrytään elokuun lopulle Passauhun, jossa eletään taas lyhyt aika, ilmeisesti vain yksi päivä. Tuona aikana tosin Egon muistelee aiempia tapahtumia kuten esimerkiksi karvaisen naisen synnytystä, joka oli tapahtunut jo Berliinissä. Myös tenori Paolo Traballanten kohtalo kerrotaan tässä jaksossa.
Sirkus on täynnä toinen toistaan erikoisempia ihmisiä. Siellä on karvaisen naisen lisäksi, maailman vahvin mies, maailman lihavin mies, kissanainen, toisissaan kiinni olevat kaksoset, ihmeiden tekijä, ennustaja, leijonankesyttäjä, kuolemanhyppääjä ja ties mitä. Lisäksi henkilöt ovat kuka mitäkin kansallisuutta.
Kun natsihallinto hyväksyy vain puhtaat saksalaiset, arjalaiset, sirkus on tälle komennolle täydellinen vastakohta. Niinpä kun tällainen porukka esiintyy Saksan komentoa tarkkailemaan tulleille ulkomaalaisille vieraille, esitys kertoo suvaitsevaisuudesta. Vieraat eivät tiedä, mitä ryhmän varalle on esitysten jälkeen suunniteltu.
Pidin Joel Elstelän kirjasta. Pidin sen surusta, toivottomuudesta ja pienistä toivonpilkahduksista. Jopa natsihallinnon sisällä saattaa olla jotain inhimillistä. Sieltä löytyy yksilöitä, jotka osaavat muutakin kuin karjua, sieltä saattaa löytyä ystävällisyyttä, tarvetta hyvitykseen, anteeksipyyntöön.
Mutta etenkin Passaussa Elstelä kuvaa myös sitä, miten hurmos valtaa yleisön, miten yleisö melkein litistää toinen toisensa kuoliaaksi päästäkseen lähelle ihailemaansa mahtimiestä, Himleriä. Yleisöstä tulviva hurmio on käsinkosketeltavaa, ja miten nopeasti se sitten haihtuikaan.
Elstelä kuvaa läheltä sitäkin, miten viekkaat henkilöt pelaavat omaan pussiinsa, käyttävät systeemiä hyväkseen. Miten paljon mahdettiin käydä kauppaa juutalaisten omaisuudella, jota heiltä oli jäänyt heidän koteihinsa. Tässä romaanissa pelaaminen liittyy ensisijaisesti sirkuslaisten palkkoihin.
Kirjan nimi on Sirkusleijonan mieli. Sirkuksessa on vanha leijona, joka nykyään haluaa lähinnä nukkua. Sirkuksen johtaja Egon samaistuu leijonaan, hän jopa nukkuu jossain vaiheessa leijonan häkissä. Valveillaoloaikansa Egon juo, hän on tokkurassa päivälläkin. Lopussa Egon samaistuu leijonansa kohtaloon.
Koska kuvauskohteena on kovaotteinen diktatuuri, haluaako Elstelä sanoa, että sen kestää vain nukkumalla tai juomalla. Kyseessä on niin valtava koneisto, niin tolkuton meininki, että normaalijärjissään oleva ihminen ei sitä kestä. Sen kestää vain sirkusleijonan uuvahtanut mieli.
Sirkusleijonan mieli on finlandiaehdokkuutensa ansainnut.
Ritva Sorvali