Runsaudensarvi kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta

Anna-Liisa Haavikko, Kaari. Siltala 2021.

Kirjailija Kaari Utrio on saanut arvoisansa elämäkerturin. Anna-Liisa Haavikko kuljettaa luontevasti limittäin ja lomittain Utrion tuotantoa, kirjailijantyötä, perhettä, sukua, järjestötyötä, lähiyhteisöä ja jopa luottamustoimia. Pääroolissa on ilman muuta kirjailijantyö ja tuotanto. Niin pitää ollakin, koska kyseessä on kirjailijan elämäkerta.

Kaari Utrio on julkaissut historiallisia romaaneja ja tietokirjoja yli 40 vuotta, yhteensä pitkälti yli 50 kirjaa. Koska lähes kaikki kirjat kuvaavat historiaa, ne ovat tarvinneet melkoisesti taustatyötä, kuvattavaan historianaikaan, sen tapoihin ja esineistöön tutustumista. Kun kirjat lisäksi ovat kohtalaisen pituisia, monien sivumäärä lähentelee tuhatta, Utrion tuotanto kertoo valtavasta työmäärästä.

Utrion syntyi tavallaan keskelle kirjallisuutta ja kirjojen kustantamista, sillä isänsä Untamo Utrio oli yksi Kustannusliike Tammen perustajista, äiti Meri Utrio oli kääntäjä. Eli lapsuudenkodissa todennäköisesti luettiin ja puhuttiin kirjoista. Kaari Utrio meni parikymppisenä naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa ja sai tämän kanssa kaksi poikaa. Perhe asui useita vuosia Kouvolan Vekaralla. Kun Utrio Oriveden kirjoittajakurssilla tapasi Kai Linnilän, rakkaus syttyi, ja avioliitto purkautui. Pojat jäivät erossa isälle.

Utrion isä oli tuurijuoppo, joten Utrio joutui nuoresta lähtien sietämään alkoholin väärinkäyttöä. Tämä olikin suhteellisen yleistä kosteilla 1960-1980-luvuilla. Myös suuri rakkaus Kai Linnilä meinasi joutua alkoholin uhriksi, mutta pääsi lopulta hoitoon ja AA:n avulla pysyttäytyi loppuelämänsä raittiina. Kaari Utrio puuttui lehtikirjoituksissaan julkisuuden henkilöiden kuten toimittajien työpaikkajuoppouteen, josta hän sai niuhottajan maineen.

Kaari Utrion elämän yksi suuri haava oli se, että hän joutui erossa jättämään poikansa näiden isän hoiviin ja suostumaan vain tiettyihin tapaamisaikoihin. Utrio oli se vanhempi, joka maksoi elatusmaksuja ja sopi tapaamisaikoja lasten isän tai myöhemmin tämän uuden vaimon kanssa. Kaikki näytti kuitenkin sujuvan sopuisasti.

Mielestäni on hienoa, että Haavikko kuvaa yksityiskohtaisesti lähes kaikkien Utrion kirjojen tilanteita, henkilöitä ja miljöitä sekä niiden edellyttämää tutkimusta. Myös kirjojen saamia kritiikkejä on referoitu, joten Utrion tuotannosta saa tästä elämäkerrasta melko kattavan kuvan.

Kaiken kaikkiaan elämäkerta Kaari Utriosta on melkoinen runsaudensarvi Suomen kirjallisuudesta, historiantutkimuksesta, kirjoittamisesta ja kulttuurielämästä koko sotien jälkeiseltä ajalta. Vaikuttaa myös siltä, että kirjoittaja Anna-Liisa Haavikko on onnistunut luomaan tasapainoisen kuvan kohteestaan, elämässä on sekä nousukausia että laskukausia, näitä molempia tässä kirjassa on kuvattu.

Kirjailija Kaari Utrio on ollut koko aikuisikänsä feministi. Hän on reilusti myöntänyt tämän kaikissa haastatteluissa. Niinpä olisikin mielenkiintoista lukea vaikka sellaista kirjallisuudentutkimusta, jossa joku tutkija olisi perehtynyt Utrion tuotantoon siltä kannalta, että miten feminismi näkyy eri vuosisadoille sijoittuvissa romaaneissa Utrion tuotannossa.

Ritva Sorvali

Anna-Liisa Haavikko, Kaari. Siltala 2021.

Kirjailija Kaari Utrio on saanut arvoisansa elämäkerturin. Anna-Liisa Haavikko kuljettaa luontevasti limittäin ja lomittain Utrion tuotantoa, kirjailijantyötä, perhettä, sukua, järjestötyötä, lähiyhteisöä ja jopa luottamustoimia. Pääroolissa on ilman muuta kirjailijantyö ja tuotanto. Niin pitää ollakin, koska kyseessä on kirjailijan elämäkerta.

Kaari Utrio on julkaissut historiallisia romaaneja ja tietokirjoja yli 40 vuotta, yhteensä pitkälti yli 50 kirjaa. Koska lähes kaikki kirjat kuvaavat historiaa, ne ovat tarvinneet melkoisesti taustatyötä, kuvattavaan historianaikaan, sen tapoihin ja esineistöön tutustumista. Kun kirjat lisäksi ovat kohtalaisen pituisia, monien sivumäärä lähentelee tuhatta, Utrion tuotanto kertoo valtavasta työmäärästä.

Utrion syntyi tavallaan keskelle kirjallisuutta ja kirjojen kustantamista, sillä isänsä Untamo Utrio oli yksi Kustannusliike Tammen perustajista, äiti Meri Utrio oli kääntäjä. Eli lapsuudenkodissa todennäköisesti luettiin ja puhuttiin kirjoista. Kaari Utrio meni parikymppisenä naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa ja sai tämän kanssa kaksi poikaa. Perhe asui useita vuosia Kouvolan Vekaralla. Kun Utrio Oriveden kirjoittajakurssilla tapasi Kai Linnilän, rakkaus syttyi, ja avioliitto purkautui. Pojat jäivät erossa isälle.

Utrion isä oli tuurijuoppo, joten Utrio joutui nuoresta lähtien sietämään alkoholin väärinkäyttöä. Tämä olikin suhteellisen yleistä kosteilla 1960-1980-luvuilla. Myös suuri rakkaus Kai Linnilä meinasi joutua alkoholin uhriksi, mutta pääsi lopulta hoitoon ja AA:n avulla pysyttäytyi loppuelämänsä raittiina. Kaari Utrio puuttui lehtikirjoituksissaan julkisuuden henkilöiden kuten toimittajien työpaikkajuoppouteen, josta hän sai niuhottajan maineen.

Kaari Utrion elämän yksi suuri haava oli se, että hän joutui erossa jättämään poikansa näiden isän hoiviin ja suostumaan vain tiettyihin tapaamisaikoihin. Utrio oli se vanhempi, joka maksoi elatusmaksuja ja sopi tapaamisaikoja lasten isän tai myöhemmin tämän uuden vaimon kanssa. Kaikki näytti kuitenkin sujuvan sopuisasti.

Mielestäni on hienoa, että Haavikko kuvaa yksityiskohtaisesti lähes kaikkien Utrion kirjojen tilanteita, henkilöitä ja miljöitä sekä niiden edellyttämää tutkimusta. Myös kirjojen saamia kritiikkejä on referoitu, joten Utrion tuotannosta saa tästä elämäkerrasta melko kattavan kuvan.

Kaiken kaikkiaan elämäkerta Kaari Utriosta on melkoinen runsaudensarvi Suomen kirjallisuudesta, historiantutkimuksesta, kirjoittamisesta ja kulttuurielämästä koko sotien jälkeiseltä ajalta. Vaikuttaa myös siltä, että kirjoittaja Anna-Liisa Haavikko on onnistunut luomaan tasapainoisen kuvan kohteestaan, elämässä on sekä nousukausia että laskukausia, näitä molempia tässä kirjassa on kuvattu.

Kirjailija Kaari Utrio on ollut koko aikuisikänsä feministi. Hän on reilusti myöntänyt tämän kaikissa haastatteluissa. Niinpä olisikin mielenkiintoista lukea vaikka sellaista kirjallisuudentutkimusta, jossa joku tutkija olisi perehtynyt Utrion tuotantoon siltä kannalta, että miten feminismi näkyy eri vuosisadoille sijoittuvissa romaaneissa Utrion tuotannossa.

Ritva Sorvali