Outi – räiskyvä persoona
Tuula Karjalainen, Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani. Siltala 2021.
Tuula Karjalaisen elämäkerta Outi Heiskasesta paljastaa räiskyvän persoonan. Outi ei näytä sopivan niin sanottuun normaaliin muottiin naisena eikä taiteilijana vaan kulkee omaa tietään. Nuorena taideopinnoissa hän tutustuu Topi Heiskaseen, nuoret menevät naimisiin ja saavat kaksi tytärtä. Ilmeisesti Topi on isänä aikaansa edellä ja osallistuu vahvasti lastenhoitoon, mikä mahdollistaa Outin menemiset ja tulemiset.
Tuula Karjalainen kuvaa rinnakkain sekä henkilökohtaista elämää että taiteilijanuraa. Taiteilijuuteen näyttää kuuluneen jatkuvat kokoontumiset muiden taiteilijoiden kanssa, näyttelyt, performanssit, haastattelut, lehtijutut. Henkilökohtaiseen elämään taas kuuluivat perheen lisäksi ystävät ja muut miehet. Outin suuri rakkaus gotlantilainen Anders kulkee hänen mukanaan kymmenisen vuotta.
Outin elämään kuului myös taulujen myyminen, näyttelyjen markkinointi, näyttelyjen avajaisissa käyminen, yleisön kanssa keskustelu. Kun rahaa tuli, Outi matkusti ympäri maailman, osti taloja ja tavaraa. Outilla näyttää olleen jonkin verran myös taloudellista silmää sijoituksilleen. Tuula Korolainen kuvaa heidän yhdessä tekemäänsä vaivalloista Nepalin-matkaa, jolle he molemmat meinasivat nääntyä.
Outi kouluttautui kuvataideopettajaksi ja toimikin opettajana vuositolkulla, kunnes palasi taas opiskelijaksi. 1990-luvun alussa hän taiteili professorina ja rehtorina Kuvataideakatemiassa eikä meinannut taipua virkamiehen rooliin. Outin suhde oppiarvoihin ja kunniamainintoihin näyttää olleen ristiriitainen. Tavallaan hän oli niistä ylpeä, mutta suhtautui niihin myös huumorilla. Hän nimitti itseään muun muassa Patri Akaksi, Akka Teemikoksi ja Akka Dementikoksi.
Viimeisin nimitys väijyi Outin elämää oikeastaan 2000 luvun alusta alkaen. Hän huomasi unohtelevansa asioita, ja tämä muistin heikentyminen lisääntyi ja lisääntyi. Kirjan lopulla Tuula Karjalainen kirjoittaa: ”Hän ei ole kuollut, mutta ei ole enää tavoitettavissa… Unohdus on voittanut hänen elämässään, mutta Outi ei ole unohtunut.”
Tuula Karjalaisen antama nimi kirjalleen, Outi Heiskanen – taiteilija kuin shamaani, on osuva nimi. Tätä Outi näyttää olleen sekä ulkonaisesti että elämäntyyliltään. Mahtavassa tukassaan, huiveissaan ja hursteissaan hän herätti huomiota ja nautti siitä. Hän oli Outi.
Mielestäni Tuula Karjalaisen kirja antaa Outista monipuolisen, ristiriitaisen, rohkean ja räiskyvän kuvan. Outi ei näytä olleen aina helppo ihminen, mutta hyvällä tuulella ja sopivassa seurassa aina keskipiste.
Ritva Sorvali