Keskisarja nostaa pappilalinjan keskiöön Kyllikki Saaren murhatutkimuksessa

Teemu Keskisarja, Kyllikki Saari. WSOY 2021.

Kyllikki Saaren murhasta on kirjoitettu tuhansia sivuja lehtijuttuja ja tutkimuksia. Historioitsija Teemu Keskisarja on tarttunut aiheeseen, koska nyttemmin uusia arkistoja on avautunut tutkijoiden käyttöön. Koska murhasta on kulunut jo lähes 70 vuotta, haastateltavia ei kuitenkaan ole paljon jäljellä, mutta arkistot pursuavat 1950-luvulla tehtyjä haastatteluja.

Kyllikki Saari katosi Isojoella sunnuntai-iltana 17.5.1953 ollessaan pyöräilemässä hartaustilaisuudesta kotiinsa. Muutaman päivän päästä tehtiin alueella laaja etsintä, tuloksetta. Kesällä löytyi polkupyörä, syksymmällä kenkä ja lokakuussa 1953 löytyi Kyllikki Saaren ruumis hänen kotinsa lähettyviltä suohaudasta. Sekä Kyllikin hautajaisiin että suohaudan alueelle tulvi tuolloin kymmeniätuhansia uteliaita.

Keskisarja kuvaa tätä kaikkea sekä epäiltyjen kuulusteluja. Epäiltyjä siunaantuukin yhä lisää. Poliisilla on ainakin kolme tutkintalinjaa: autolinja, ojankaivuulinja ja pappilalinja. Autolinja etsi tuolloin alueella nähtyjä autoja ja näiden kuljettajia, ojankaivuulinja tutki paikallisia työmiehiä, joilla oli ojankaivuu-urakka hautapaikan lähettyvillä. Pappilalinja keskittyi Kyllikin rippipappiin ja työnantajaan. Kyllikin viimeinen työpaikka oli Isojoen pappilan kanslia.

Näyttää siltä, että poliisi on tuolloin pääosin olettanut, että joku tarttui Kyllikin pyöränsarviin, ja kun tämä ei suostunut tarttujan aikomuksiin, Kyllikki on saanut surmansa käydyssä käsikähmässä. Tämän jälkeen tekijä on ruvennut suunnittelemaan ruumiin ja polkupyörän kätkemistä. Onko kaikki tapahtunut suohaudan lähettyvillä vai osin jossain muuallakin, siitä on viritelty erilaisia teorioita.

Keskisarja nostaa kirjan lopulla vahvasti esille pappilalinjan. Hän on tutkinut Kyllikin tuolloisen rippipapin aiempia vaiheita ja löytänyt sieltä vahvoja todisteita miehen yliaktiivisesta seksielämästä, hyvistä puhe- ja taivuttelutaidoista, lukuisista rippityttöjen kanssa pidetyistä yksittäisistä ”hartaushetkistä” ja papin jatkuvasta tarpeesta pitää samalla monta naista kierroksessaan.

Tämän kirjan mukaan näyttää selvältä, että tämä pappi on jollain tavalla vastuussa Kyllikin kuolemasta. Millä tavalla, tämä asia vaatinee vielä lisätutkimuksia, ja toivottavasti olemassa olevat lähteet antavat tähän mahdollisuuden. Toivottavasti jostain paljastuu vielä lisääkin lähteitä, ehkä jokin kirje tai muu materiaali vielä löytyy vaikkapa jossain perunkirjoituksessa tai muun jälkisäädöksen yhteydessä. Toivottavasti joku uusi tutkija keskittyy vain tähän pappilalinjaan, koska se on jäänyt 1950-luvulla vähemmälle tutkimiselle.

Mielestäni Teemu Keskisarja nostaa esiin uusia näkökulmia ja kuvaa elävästi tuon ajan Isojokea ja poliisin lähes epätoivoista tilannetta vastata jatkuvasti tiedotusvälineiden kyselyihin ja myös tavallisten kansalaisten tiedonnälkään. Niinpä poliisi ilmoittaa tämän tästä, että nyt on taas uusi epäilty pidätetty ja häntä on ruvettu kuulustelemaan. Lähes kaikki paikalliset miehet ovat olleet epäilyksenalaisia, etunenässä juopot ja muutenkin irrallista elämää viettävät.

Isojoella kuohui ainakin pari kolme vuotta tapauksen jälkeen. Sittemmin Tulilahden ja Bodomin murhat täyttivät lehdet ja Isojoki jäi hieman sivuun. Mutta Kyllikki kuten muutkin uhrit ansaitsevat kohtalonsa selvityksen. Heitä ei voi herättää henkiin, mutta heille voi tehdä oikeutta selvittämällä tapaukset.

Ritva Sorvali