Naisen elämää Anjalassa noin 100 vuotta sitten

Tarja Jussila, Paluu Junkkarille. Reuna 2021.

Tarja Jussilan Anjalaan sijoittuvan sukuromaanin toinen osa Paluu Junkkarille alkaa hääjuhlalla. Romaanin päähenkilö Liisa Antintytär menee naimisiin ummeljokelaisen Karl Oskar Örlingin kanssa. Häät pidetään vuonna 1891 ja nuoripari asettuu asumaan pieneen mökkiin Ummeljoelle.

Kirjan ensimmäinen osa kuvaa vuosia 1891-1896 eli nuorenparin ensimmäisiä vuosia. Melko pian häiden jälkeen nuoret lähtevät häämatkalle Wiipuriin. Häämatkaa on kuvattu suorastaan 70 sivua. Tämän jälkeen seuraa isorokkorokotusten kuvaus, jota sitäkin on kuvattu parikymmentä sivua.

Kirjan toinen osa kuvaa Liisan tyttären Elsan avioliittoa Junkkarilla vuosina 1915-1918. Tässä osassa kansalaissodan uhka ja melskeet ovat isossa roolissa, vaikka Anjala pääsikin vähällä siitä onnettomuudesta. Lähinnä kevät 1918 oli pelonsekaista ja eristyksessä elettyä aikaa. Aivan kirjan lopussa on lyhyt kolmas osa, jossa Liisa kertoo vuodesta 1918 Junkkarilla.

Tarja Jussila on päässyt hienosti henkilöidensä sisälle ja kuvaa asioita heidän kannaltaan. Kaikki henkilöt ovat kirjoittajan sukuun kuuluneita oikeita ihmisiä, joiden elämänkulun Jussila on kuvitellut. Hän on tietenkin tutkinut lähteet, lukenut ajan lehtiä ja kirjeitä ja tutustunut muutenkin kuvaamaansa aikaan.

Esimerkiksi Wiipurissa nuoripari kulkee tarkkaan nimettyjä katuja, pysähtyy kahvittelemaan tiettyyn kahvilaan, ostaa tiettyjä rinkeleitä ja syö hotelliravintolassa tarkkaan nimettyjä ruokalajeja ja jälkiruuaksi kahvin kanssa piimäpiirakkaa. Eli Jussila on tutkinut myös ajan ruokakulttuuria ja osaa nimetä ruokia tuon aikaisilla nimillä. Ruuista jäi mieleen myös useampisivuinen ruisleivän teon kuvaus.

Koska molemmat päähenkilöt Liisa ja Elsa ovat naisia, näkökulma on enemmän naisten töissä ja naisten elämänpiiriin kuuluvissa asioissa. Kirjassa on kuvattu myös useita synnytyksiä, kaikki lapset syntyivät tietenkin kotona. Myös lapsikuolemat nousevat esille, useimmissa perheissä nämä olivat tuttuja surullisia tapauksia.

Tarja Jussila on tehnyt hienon työn nostaessaan sukunsa ihmiset kirjan sivuille. Hän on ikään kuin puhaltanut hengen näihin ihmisiin, herättänyt heidät kuolleista. Samalla hän tulee kuvanneeksi tuon ajan elintapoja, yleistä historiaa, ihmisten iloja ja suruja. Kuvatessaan tarkkaan yhden suvun historiaa Jussila kirjoittaa kymenlaaksolaista paikallishistoriaa.

Pidin myös kirjan käteen sopivasta koosta, selkeästä kirjasinlajista ja virheettömästä tekstistä. Tämä kirja on tehty rakkaudella aiheeseen ja ajatellen myös lukijaa. Kirjaa on helppo lukea. Muutamat kuvat täydentävät tekstiä.

Ritva Sorvali