Helsinki ilmastonmuutoksen kourissa

Antti Tuomainen, Parantaja. Helsinki-kirjat 2010. Vuoden 2010 johtolankavoittaja.

Antti Tuomainen voitti jännitysromaanillaan Parantaja Suomen Dekkariseuran vuosittain jakaman vuoden parhaan rikosromaanin palkinnon, johtolankapalkinnon. Parantaja kertoo siitä, kun ilmastonmuutos kohtaa Helsingin.  

Parantajan alussa kirjan päähenkilö Tapani Lehtinen kulkee jatkuvassa sateessa pitkin Helsinkiä etsimässä vaimoaan. Siellä täällä näkyy savuavia raunioita, asumattoman näköisiä pimeitä taloja, nuotioita sekä taloissa että maastossa. Talojen kellarit ovat täynnä vettä, metrosta pumpataan vettä, osa taloista on ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Talojen varsinaiset asukkaat ovatkin paenneet jonnekin pohjoiseen ja tilalle on muuttanut pakolaisia Etelä-Euroopasta. Rautatieasemalla puhutaan kymmeniä kieliä ja lastataan koko ajan täysiä junia lähtemään kohti pohjoista. 

Mitä oikein on tapahtunut? Miksi Helsinki on veden vallassa? Tätä kirjassa ei aivan tarkkaan selosteta, mutta eri yhteyksistä lukija ymmärtää, että vettä on aivan liikaa ja sateen tulolle ei näy loppua. Tuhansia ihmisiä on kateissa, poliisi ei pysty kadonneita etsimään vaan kehottaa jokaista tekemään itse parhaansa. Kaduilla näyttää vallitsevan eräänlainen kaikkien sota kaikkia vastaan. Puolirikolliset turvajoukot vartioivat kovakouraisesti rikkaiden asuma-alueita.

Kaiken kaaoksen keskellä liikkuu parantajaksi kutsuttu henkilö. Hänen jäljiltään eri teollisuuslaitosten johtajia perheineen löydetään kotoaan surmattuna. Vähitellen kaikilla keskeisillä kirjan henkilöillä näyttää olevan yhteinen menneisyys, myös parantajalla. Tätä kautta myös päähenkilö Tapani Lehtinen pääsee vähitellen vaimonsa jäljille. Etsimistä haittaa jonkin verran kulkutautien leviäminen, kellareissa mellastavat rotat ja kaikenlainen sekasorto.

Antti Tuomainen näyttää kirjoittavan siitä, mitä tapahtuu kun ilmastonmuutos näyttää oikean karvansa. Me elämme luonnosta, luonnon armoilla. Kun luonto alkaa oireilla, olemme heikoilla. Niinpä kaikki keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi pitää ottaa tosissaan. Tästä tuntuu Antti Tuomainen kertovan, ja hän tekee sen erittäin havainnollisesti kuvaamalla Helsingin tässä kaoottisessa tilassa.

Parantaja on tiivis kirja. Päähenkilön vaeltelu kestää vain muutaman päivän, ja tuona aikana hän on mielessään käynyt läpi avioliittoaan, hänelle tärkeitä henkilöitä ja nähnyt miten jokainen yrittää vain pärjätä. Kirjan loppua en täysin ymmärtänyt. Oikeastaan se on avoin, lukija voi jatkaa tapahtumien kehittelyä.   

Ritva Sorvali