Eikö tuo raukka ole vieläkään löytänyt kumppania

Miika Nousiainen, Pintaremontti. Otava 2020.

Mistä löydän elämänkumppanin, ehdinkö vielä perustaa perheen, saanko lapsia? Näitä kysymyksiä pohtivat Miika Nousiaisen Pintaremontin noin nelikymppiset miehet Sami ja Pesonen. Kolmas kaveruksista Markus hoitaa yksinhuoltajana kolmea tyttöään eikä ole päässyt vuosikausiin kotinurkista mihinkään. Hän tuskailee jaksamisensa kanssa.

Romaanin näkökulmahenkilöitä ovat myös Samin äiti Seija ja sisar Henna. Seija on juuri jäänyt leskeksi 72-vuotiaana ja yrittää hillitä takertumistaan lapsiinsa ja huoltaan näiden lapsettomuudesta. Sillä tytär Henna ei todellakaan voi sietää äitiään eikä tämän jatkuvia lapsikysymyksiä. Henna on 36-vuotias ja juoksee kalliissa hedelmöityshoidoissa sekä yrittää lietsoa miestäänkin edes hieman yrittämään.

Romaanin nimi Pintaremontti tulee samannimisestä blogipalstasta. Siinä annetaan kauneudenhoito-ohjeita ja yritetään lietsoa lukijoiden itsetuntoa paremmalle tolalle. Tinderissä niitä nimittäin tarvitaan kauniiden ja rohkeiden rinnalla. Sami ja Pesonen yrittävät löytää sitä kautta ikäisiään naisia, mutta lupaavan alun jälkeen suhteet yleensä kariutuvat.

Sami on kiltti nössykkä, joka tulkitseekin naistilanteensa niin, että jos hän olisi raaka paloittelumurhaaja, hänen ovellaan olisi pitkä naisjono pyrkimässä suhteisiin. Naiset eivät arvosta tavallista miestä. Pesonen puolestaan on viimeiset 20 vuotta kunnostautunut vanhempiensa omaishoitajana eikä tämäkään ole mikään meriitti naismarkkinoilla. Joten miehemme ovat umpikujassa. Eikä hyvin mene naisillakaan.

Miika Nousiainen kirjoittaa vuorotellen viiden henkilönsä näkökulmasta ja saa aikaan moniongelmaisen, mutta samalla jopa hersyvän kuvan nykyajan keski-ikäisten tilanteesta. Kun hän vielä ryydittää kerrontaansa nasevalla kielellä, huumorilla ja noloilla tilanteilla, niin mikä on lukiessa.

Lopun hääkuvausta olisin hieman lyhentänyt. Parasta siinä oli kuitenkin Pesosen jumiutunut vyö ja sen aiheuttamat hankaluudet.

Ritva Sorvali