Miksi koko maailman pitää antaa lausuntoja Argonauteissa

Maggie Nelson, Argonautit. S&S 2018.

Maggie Nelson kertoo kirjoittavansa Argonautteja imetysten välissä. Kirja omistettu Harrylle, joka aiemmin oli Harriet, mutta käy läpi sukupuolenmuutosta. Samalla kun Harry on jo jonkin aikaa käynyt hoidoissa ja piikittää itseään mieshormonilla, Maggie yritti tulla raskaaksi, lopulta onnistui, odotti vauvaa ja nyt kirjaa kirjoittaessaan imettää sitä. Tästä kaikesta kirja kertoo.

Samalla se kertoo sukupuolisuuden moninaisuudesta nykyaikana. Kirjan kuvaamassa maailmassa vaikuttaa siltä, että sukupuoli on se ihmisen tärkein ominaisuus ja että joiltakuilta voi mennä koko elämä sukupuolen etsinnässä. Kun niitä ilmeisesti on lukematon määrä.

Tämä kaikki on kiinnostavaa, mutta miksi kirjailijan pitää vyöryttää kirjaansa satamäärin erilaisia tutkijoita tai muita tietäjiä antamaan lausuntoja. Osa tietäjistä löytyy historian hämäristä kuten Freud, Winnicot tai Wittgenstein. Ilmeisesti isompi osa tietäjistä koostuu nykyamerikkalaisista tutkijoista tai kirjailijoista. Koska nämä nimet olivat enimmäkseen outoja, heidän lausuntonsa ohitti lukiessaan nopeasti. Ulkopuolisten tietäjien lausunnot oli kursivoitu.

Eli mielestäni kirjan tekee raskaslukuiseksi se, että siinä on niin paljon lainauksia muilta. Etenkin kirjan alkuun oli lastattu näitä lainauksia. Niinpä pelkään, että joku lukija saattaa jättää kirjan sikseen, kun ei jaksa kahlata alun lainausviidakossa. Loppupuolella kirja nimittäin tasoittuu, esimerkiksi synnytyksen kuvaus on Maggien omaa kokemusta.

Jonkin verran kirjaa raskauttaa myös sukupuolialan termistö, jota on kymmenittäin. Homot, lesbot, biit, transit, interit, gueerit, transvestiitit, cissukupuoliset, muunsukupuoliset ja sodomiitit ovat tunnetuimasta päästä, mutta kirjassa on muitakin. Argonautit lieneekin enemmän pitkä essee kuin romaani, koska siinä melko paljon teoreettisesti analysoidaan sukupuolisuutta.

Ritva Sorvali