Hitler kuvaa kansallissosialistien alkutaivalta

Adolf Hitler, Taisteluni I-II. Wsoy 1941.

Hitler kuvaa kaksiosaisessa yhteensä yli 800-sivuisessa Taisteluni-kirjassaan alkutaivaltaan kohti Saksan valtion johtoa. Ensimmäisessä osassa kerronta liikkuu enemmän historiassa, sekä Itävallan että Saksan historiassa. Hitlerin oman elämän vaiheet esitellään lyhyesti muun historian ohella. Hän syntyi Itävallassa 1889 ja muutti ihailemaansa Saksaan vasta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä 1913. Hän taisteli Saksan armeijassa koko maailmansodan ajan eli vuodet 1914-1918.

Sodan jälkeen Hitler ryhtyi aktiivisesti politikoimaan ja etsimään itselleen sopivaa puoluetta. Hän löysikin sellaisen, liittyi siihen, otti sen valtaansa ja vaikutti siihen, että puolueen nimeksi tuli Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Tämän puolueen markkinointi sekä kannattajien ja jäsenien värvääminen oli Hitlerin päätyötä 1920-luvun alkupuolella. Vuonna 1923 puolue lakkautettiin ja Hitler joutui vankilaan, jossa hän aloitti Taisteluni-kirjansa sanelun. Kirjan ensimmäinen osa syntyi vankila-aikana. 

Nuoresta lähtien Hitler näyttää lukeneen melkoisesti, etenkin historiaa. Myös piirtäminen, musiikki ja urheilu olivat hänen lajejaan. Aivan Taisteluni-kirjan ensi sivuilta lähtien juutalaisuus näyttää olleen hänen ykkösvihollisensa, se oli syynä kaikkeen pahaan. Mistä tämä viha johtui, se ei minulle selvinnyt. Hitler myös rinnastaa juutalaiset ja marxilaiset toisiinsa ja esittää näiden toimivan yhdessä Saksaa vastaan. Hänen mukaansa juutalaisten olikin helppo toimia, sillä he pitivät hallussaan kaikkea lehdistöä. 

Kirjan ensimmäisen osan lopussa Hitler ensin kehuttuaan arjalaiset analysoi yli 30 sivun verran juutalaisten kaikinpuolista petollisuutta. Erityisesti jäi mieleeni kohta (Taisteluni I, s. 380) jossa hän kertoo juutalaisten surmanneen Venäjällä yli 30 miljoonaa ihmistä. Minkään muun historiakirjan sivuilta en ole lukenut tällaisesta joukkosurmasta. Samalla sivulla Hitler kertoo, kuinka juutalaiset tuhoavat talouselämän, politiikan, kulttuurin ja uskonnon ja rupeavat kaiken tämän jälkeen verijuutalaisiksi ja kansojen hirmuvaltiaiksi. 

Juutalaisten vihaamisen lisäksi Hitler toistaa Saksan kansan rodullista ylivertaisuutta, arjalaisuutta. Koska tämä muiden yläpuolella olevan kansa on ahdettu liian pieneen tilaan muiden kansojen puristukseen, se tarvitsee lisätilaa. Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan ja menetti alueitaan, Hitler vetoaa toistuvasti Versaillesin häpeänrauhaan, johon Saksan pitää saada hyvitystä. Niinpä toisen maailmansodan valmistelu on tavallaan osa Hitlerin politiikkaa jo ennen puolueen valtaanpääsyä. Lisätilaa Saksalle on tarkoitus saada erityisesti Venäjältä.

Rotu nousee tämän tästä esiin Taisteluni-kirjassa. Juutalaiset ovat tietenkin sitä alinta rotua, mutta myös muut kansat jäävät saksalaisten alapuolelle, Euroopan kansoista etenkin slaavit. Muista maailman kansoista kaikki Afrikan kansat tietenkin, kaikki mulatit ja muut sekalaiset. Myös älyllisesti vähempiarvoiset kuuluvat alempiarvoisiin, vammaiset ja muut vajaakuntoiset. Vajaakuntoisten pakkosterilisointi kuuluu tietenkin Hitlerin ohjelmaan.

Hitler puhuu koko ajan miehistä: sinne ja sinne kokoontui niin ja niin monta miestä. Oikeastaan ainoa nainen, jonka hän mainitsee koko kirjassa, on hänen äitinsä ja yhden kerran mainitaan miehiä synnyttävät naiset (II, s. 51). Tuntuu käsittämättömältä, että Hitler pystyy puhumaan yli 800 sivua Saksan kansasta mainitsematta juuri ollenkaan naisia. Useammankin kerran hän mainitsee, että Saksan kansan täytyy lisääntyä niin ja niin paljon, että heitä on sadan vuoden päästä jopa 250 miljoonaa, mutta ei tuolloinkaan sitä, että tuossa touhussa tarvittaisiin naisia.     

Toistuvana asiana Taisteluni-kirjassa kulkee myös Saksan 1920-luvun politiikan arvostelu. Hitler näkee Saksan hallitsijat pehmeänä lälläriporukkana, josta ei ole mihinkään. Kukaan naapurivaltioista ei edes noteeraa tällaista lepsua johtoa. Onneksi muissakin Euroopan maissa on johdossa hieman samanlaista porukkaa, joten pahempaa ei pääse tapahtumaan. Hitler kannattaa kovaa linjaa, toista poskea ei käännetä, vaan lyödään heti takaisin ja lujaa.  

Melkoisen osan kirjasta vie kansallissosialistien valtaannousun suunnittelu ja valmistelu. Hitler saa koulutusta puheiden pitoon ja harjoittelee niitä. Hän tähtää sanomansa älyllisesti alimmalle porukalla, joita on eniten. Valtaan pääsyssä tarvitaan paljon ääniä, ja niitä ropisee tuolta alemmalta joukolta. Niinpä Hitler pyrkii tietoisesti yksinkertaistamaan sanomansa, hän toistaa toistamasta päästyään samoja asioita, vetoaa ihmisten kateuteen ja katkeruuteen, lupaa parantaa näiden aseman.

Oikeastaan täytyy ihailla sitä valtavaa energiaa, mitä Hitlerillä ja hänen pienellä joukollaan oli 1920-luvun alussa. Nämä pitivät kokouksia kokousten perään, jakoivat esitteitä, toimivat järjestysmiehinä kokouksissa, ottivat vastaan kaiken vastustuksen ja puolustivat aatettaan ja toisiaan jopa nyrkkitappeluissa erimielisten kanssa. Kun rahaa toimintaan ei ollut, jokainen teki niin paljon kuin jaksoi. Ja kun vastustus oli melkoista, piti markkinointi hoitaa ovelasti viime tingassa.  

Mielenkiintoista oli sekin, että alkuvaiheessa kokouksiin osallistui vain kourallinen ihmisiä ja että aluksi kokoonnuttiin kahviloissa ja ravintoloissa. Vähitellen porukka onnistui vuokraamaan jonkin syrjäisen murjun kokoustilakseen ja toimistokseen. Kun kansallissosialistien joukko lopulta alkoi saada kokouksiinsa jopa kymmeniätuhansia kannattajia, Saksan valtio hermostui ja lakkautti puolueen vuoden 1923 marraskuussa ja takavarikoi puolueen tuolloisen omaisuuden. Sen tärkeimmät jäsenet vangittiin, Hitler etunenässä.

Taisteluni kirja ei siis kerro mitään siitä, miten puolue toimi valtaan päästyään. Se kertoo vain siitä, kuinka valtaan päästään pitkällisellä uurastuksella ja sinnikkäällä mielipiteenmuokkauksella.

Taisteluni-kirjan ensimmäinen osa kertoo siis enemmän historiaa, mutta pitää koko ajan esillä myös mielipiteenmuokkausta arjalaisia suosivaan ja juutalaisia halveksivaan suuntaan. Mitä rotuoppiin tulee, kyseessä lienevät Hitlerin omat mielipiteet, joilla täytyi kuitenkin olla kaikupohjaa tuossa ajassa, koska ne alkoivat saavuttaa kannatusta. Sittemmin tiedetään, että valtaan päästyään natsit valjastivat yliopistonsa tutkimaan esimerkiksi rotuoppia tieteenä ja saivat sille näin  uskottavuutta.

Taisteluni-kirjan toinen osa kuvaa enemmän 1920-luvun alun kansallissosialistisen puolueen alkutaivalta, kannatuksen lisäämistä, jäsenistön keräämistä, rahan keräämistä ja tiedotuksen laajentamista. Ensimmäisessä osassa esitellyt teemat, rotuoppi, Saksan kansan alennustilasta pois pääseminen ja lisäelintilan saaminen kulkevat mukana myös tässä toisessa osassa. Toisen osan lopulla kuvaus muuttuu yhä enemmän viholliskuvien rakentamiseksi.

Vihollisia eivät enää olekaan pelkästään juutalaiset vaan myös kaikki naapurikansat. Neekeristyvä Ranska on oikea perivihollinen. Neekeristyvällä Hitler tarkoittaa, että Ranskaan muuttaa sen siirtomaista afrikkalaista väestöä, mikä vähitellen pilaa Ranskan kansan. Englantia pitää seurata tarkasti, mitä se oikeastaan haluaa. Venäjä on siinä valmiina, kun lisämaita ruvetaan valloittamaan.

Myös veritermit ja Jumala nousevat yhä useammin esiin toisen osan lopulla. Jumala on tietenkin ylemmän rodun eli arjalaisten puolella. Teksti muuttuu yhä enemmän tarkoitushakuiseksi ja tähtää maailmanvalloitukseen.

Ritva Sorvali