Terapia vapauttaa hyväksikäytetyn lapsen
Tiina Katriina Tikkanen, Toinen silmä auki. Atena 2020.
Tiina Katriina Tikkanen kuvaa esikoisromaanissaan nuoren naisen Mintun kasvua kohti itseään, kohti omaa elämäänsä, kohti mahdollisuuksiaan. Kolmikymppisen Mintun päätä särkee, hänen näkönsä hämärtyy, hän joutuu ambulanssiin ja sairaalaan. Jo ambulanssissa hänen mieleensä alkaa tulvia muistoja elämän eri vuosilta, sama jatkuu sairaalassa.
Sairaalajakson jälkeen Minttu pääsee terapiaan. Siellä käydään läpi hänen elämäänsä ja eri vaiheiden jälkeen paljastuu, että Mintun itsetunnon ja elämänuskon on vienyt lapsuudessa koettu trauma, seksuaalinen hyväksikäyttö. Muisto tunkee nyt esiin, kun Minttu katselee omia lapsiaan.
Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa kuvaa Mintun nykyisyyttä ja hänen lapsuuttaan, isää, äitiä, veljeä, koulunkäyntiä, nämä asiat tunkevat mieleen erityisesti ambulanssissa ja sairaalassa. Kiinnostavampi on kirjan jälkimmäinen osa, jossa Minttu käy terapiassa ja löytää vähitellen oman todellisen lapsuutensa.
Terapian avulla Minttu pääsee syvemmälle elämäänsä. Mielenkiintoista oli sen kuvaaminen, että meissä elää limittäin ja lomittain monen ikäinen ihminen. Terapeutti houkuttelee esiin sen lapsen, joka koki sellaista, joka on rajoittanut Mintun elämää. Nyt tuo lapsi muistaa, uskaltaa muistaa, mitä hänelle on tapahtunut.
Terapeutti käyttää silmäliiketerapiaa, hän liikuttelee sormiaan Mintun silmien edessä. Kuvat ja itsensä näkeminen ovat muutenkin kirjan aiheena. Mintun toinen osa kieltää kaiken tapahtuneen, toinen osa pitää sitä totena. Kirjan nimi Toinen silmä kiinni kertoo lyhyesti tämän tilanteen.
Mintun isä on ollut seudun hurmuri, kaikki ovat pitäneet hänestä. Niinpä Minttu varmaan jo lapsena oivalsi, että kukaan ei usko häntä, jos hän puhuu siitä, mitä isä hänelle tekee. Minttu vaikeni. Isä on nyt kuollut eikä voi enää vahingoittaa Minttua, sekin helpottaa terapeutille puhumista.
Mintun äiti tulee mukaan terapiaan ja eläytyy tilanteeseen. Sitä jäin miettimään, että miten paljon äiti kuitenkin tiesi tapahtumista. Äidin tietämisestä ja vastuusta ei paljon puhuttu, ehkä se on toisen kirjan aihe. Äiti kuitenkin tukee tytärtään terapiassa ja toipumisessa eikä kiellä asiaa.
Ajassa mennään siksakkia Mintun lapsuuden ja nykyisyyden välillä. Alkuosassa nykyaika on ambulanssissa ja sairaalassaoloa, muistot lapsuutta. Toisessa osassa Minttu yrittää terapian ohella käydä töissä ja hoitaa omaa perhettään, terapiassa mennään lapsuuteen.
Lapsi lienee lähes loppuun saakka lojaali vanhemmilleen. Niinpä Minttu nyt näkee isän käytöksen sairautena, jota isä ei itse ymmärtänyt sairaudeksi eikä kukaan muukaan. Pääasia kuitenkin on, että Minttu nyt pääsee eroon isän vaikutusvallasta.
Toinen silmä kiinni kertoo nujerretun tytön tarinan. Tuo tyttö on yrittänyt löytää paikkaansa maailmassa miellyttämällä muita, mukautumalla muiden tahtoon, kieltämällä itsensä. Päästyään nyt eroon isän vaikutusvallasta, Minttu uskaltaa sanoa mielipiteensä.
Tämä kirja antaa toivoa erilaisia traumoja kokeneille.
Ritva Sorvali