Kiusaaminen seuraa kuin varjo uhrin elämää

Antti Rönkä, Jalat ilmassa. Gummerus 2019.

Antti Rönkä kertoo parikymppisestä Aarosta, joka menee opiskelemaan Jyväskylään, mutta ei pääse sielläkään eroon kouluaikaisista kokemuksistaan eikä siitä pelon ja häpeän kierteestä, missä hän koko kouluaikansa eli. Huudot ääliö-Aaro seuraavat häntä, meni hän minne tahansa.

Kirja on tehty niin, että vuorotellen kerrotaan nykyajasta vuorotellen kouluajasta. Nykyaika on preesensissä ja kouluaika imperfektissä. Oikeastaan näyttää siltä, että Aaro joutuu nykyajassakin koko ajan taistelemaan paikastaan tässä maailmassa. Koko ajan hän odottaa, että koska tulee turpaan.

Niinpä hän yrittää olla kuin ei olisikaan, kulkee pitkin seiniä. Hän toivoo, että häneen ei kiinnitettäisi mitään huomiota. Hän yli tulkitsee muiden katseita ja sanomisia ja on näkevinään niissä moitetta ja väheksyntää. Hänen pitää ikään kuin olla kaikille mieliksi, että hänen kimppuunsa ei käytäisi.

Vahvistaakseen asemaansa Aaro pukeutuu hyvin, käyttäytyy hyvin ja yrittää kaikin tavoin olla mahdollisimman huomaamaton tai ainakin hyväksytty. Mutta kun Aaro hyvin puettuna ja kohteliaasti yrittää lähestyä esimerkiksi tyttöjä, hän on jo etukäteen varma, että nämä jättävät hänet, kun huomaavat miten mitätön hän on.         

Eli kouluaikainen kiusaaminen on lyönyt leimansa Aaroon, sellaisen leiman, josta hänen on todella vaikea päästä eroon. Mitättömyyden tunteen saattaa nostaa pintaan esimerkiksi vanhojen luokkalaisten, kiusaajien yllättävä tapaaminen. Näiden edessä Aaro on taas se ääliö-Aaro ja haluaisi vajota maanrakoon.

Toivottavasti Jalat ilmassa -kirja otetaan koulujen ohjelmistoon, toivottavasti sitä luetaan ja siitä keskustellaan. Toivottavasti myös vanhemmat ja muut nuorten kanssa toimivat ja lukevat kirjan ja keskustelevat siitä sekä keskenään että nuortensa kanssa. Sillä jotakin pitää tehdä, jotta tällainen meno ei enää jatku.

Jalat ilmassa on erinomainen keskustelun avaaja sekä koulukiusaamisen että kaikenlaisen toisen ihmisen nitistämisen kuriin laittamaiseksi.

Ritva Sorvali